Työpäivä on ohitse ja suljen läppärin kannen. Pojat ovat roadtripillä ja olen vastaanottanut toinen toistaan söpömpiä kuvia matkan varrelta. Ikävöin, mutta nautin samalla siitä, että olen yksin. Nappaan lähimmän IKEA-kassin olalleni ja pakkaan selkäreppuni täyteen kirjoja. Kassi on järkyttävän painava, sillä siellä on mm. metallinen monitoimikone. Tunnen, kuinka kassin kahvat pureutuvat hartioihini. Lähden kuitenkin hymyillen seikkailemaan kohti uutta kotiani, jossa puran ison kassin ja repun. Kirjat asettelen kirjahyllyyn, jossa on vuosien jälkeen vihdoin kirjoja. Puolet kirjoista ovat poikani, puolet minut. Hello Ruby -kirjat ovat yhteisiä. Molempien vaatteille löytyy tilaa pienestä vaatekaapista, astiat löytävät paikkansa söpöstä keittiöstä, jonka lattialla on vaalea räsymatto. IKEAsta sekin.

Olen viime viikkoina kuopannut lähes kaikki periaatteeni ostaa mahdollisimman paljon pieniltä käsityöläisiltä ja kotimaisilta firmoilta, koska tilin saldon on riitettävä uuteen elämään. Lapsen kesävaatteet tilasin kertarysäyksellä H&M:lta sen sijaan, että olisin ostanut joltakin kotimaiselta suosikkimerkiltäni. Ensin on saatava ääriviivat kohdilleen, vasta sitten voin alkaa värittää yksityiskohtia. Muuten kokonaisuudesta tulee mössöä. Voin elää asian kanssa, koska tiedän tämän olevan vain vaihe elämässäni. Uusi ja jännittävä vaihe. Paluumatkalla vanhaan kotiini nappaan muutaman kuvan päivän muuttotyylistäni, sinisen kassin jätän suosiolla kuvista pois.

Ehkä tämän olisi pitänyt olla sittenkin se “virallinen eropostaus“? Täynnä toivoa ja hymynkare suupielessä hetken mielijohteesta kirjoitettu. Toisaalta ihan sama. Sainpa vihdoinkin valtavan painon pois hartioiltani ja voin kirjoittaa jälleen siitä, mitä oikeasti teen arkisin niiden asioiden lisäksi, joita somessani näkyy. Olemme edelleen rautainen tiimi työasioissa ja vanhempina. Seikkailemme yhdessä pienenä perheenä, vaikka vanhempien välillä ei ole enää parisuhdetta, joten postaamani kuvat ja videot kesäloman varrelta olivat todellakin oikeaa arkeani. En vaan ollut vielä tarpeeksi vahva kertomaan, miten perheen dynamiikka muuttui ja tulee muuttumaan. Mutta nyt tiedät.

Mutta arvaapa, mitä minä tahtoisin tietää? Mistä löydän sängyn, joka on tarpeeksi jämäkkä, etteivät selkäkipuni palaa, mutta maksaa 1% Tempurin hinnasta! :D