SIS. *KAUPALLISIA LINKKEJÄ

No, joo! Vähän vahingossa päätin taas paria viikkoa ennen osallistua Pirkan Hölkkään Valkeakoskella. Olen selvinnyt siitä kahdesti ja keskeyttänyt sen kerran (2,5 kuukautta synnytyksen jälkeen), mutta näin kylmiltään en ole koskaan lähtenyt mukaan tuolle tuskaiselle vaellukselle Valkeakoskelta Tampereen Hervantaan. Suurkiitokset kaikille, jotka tsemppasivat matkaani Instagramissa. Juoksemista en voi sietää, mutta silti tällainen kävelytapahtumakin ahdisti jonkin verran etukäteen. Pelkäsin tuottavani itselleni pettymyksen.

Tuntien mittaiseen urheilusuoritukseen valmistautuminen on tärkeässä roolissa hyvän peruskunnon lisäksi. Shoppailupaikkana toimi tänä vuonna hyvinvoinnin.fi ja päädyin tilaamaan sieltä syötävää aamiaiselle, suorituksen ajaksi ja siitä palautumiseen. Muutaman vuoden kokemuksella tiedän, millä eväillä jaksan ja mitkä ovat liikaa. Hyvä taktiikka on nauttia aamulla sekä hitaita että nopeita hiilareita ja ottaa vielä hölkälle mukaan jotakin, missä on paljon energiaa pienessä tilavuudessa.

 

Ennen Pirkan Hölkkää:

Luomutuorepuuro kaurahiutaleista, turkkilaisesta jogurtista, murskatusta banaanista ja cashew-pähkinöistä on klassikkoaamiaiseni ennen raskasta päivää. Niiden annetaan tekeytyä yön yli ja aamulla annoksen päälle lisätään banaania sekä *raakasuklaata merisuolalla. Tätä ei ole pakko nauttia oman äitinsä rumasta IKEA-rasiasta, se oli oma valintani. Matkan varrella on tarjolla kuntojuomaa, mehukeittoa ja suolakurkkuja, joista varsinkin suolakurkut maistuvat älyttömän hyviltä. Suolaa ei todellakaan kannata unohtaa, vaikka makeasta saakin hyvin energiaa.

Pirkan hölkän aikana:

Suosittelen siis juomaan joka “huoltopisteellä” mukin kuntojuomaa ja toisen mehukeittoa tai kuntojuomaa sekä ottamaan 1-2 rasiaa kurkkuja. Hölkän varrella on huoltopisteitä muistaakseni kuusi. Myös vessoja on muutamia, mutta jos tahtoo selviytyä ilman jonotuksia tai paikalleen jumittumisia, suosittelen metsää. Taivalpirtillä on ollut tarjolla kauravelliä ja tein kerran sen virheen, että pysähdyin syömään. Koko kroppani jumitti niin pahasti, että kaduin tekoani koko loppusuorituksen ajan. Vellikin jumittui kellumaan vatsaan inhottavasti, se ei tuntunut sulavan lainkaan.

Loppuvaiheessa hölkkää eli 20-25 kilometrin jälkeen jalkani yleensä lakkaavat tottelemasta minua ja energia alkaa selkeästi loppua. Siinä vaiheessa tarvitaan nopeaa energiaa, mitä minulla oli mukana saksanpähkinöiden, kuivattujen taateleiden ja suklaarusinoiden (puoli purkkia) muodossa. Viimeisten kilometrien ajaksi vaihdoin lenkkisoittolistan dekkariin, jotta keskittyisin miettimään tarinan mahdollista murhaajaa sen sijaan, että ajatukseni pyörisivät kipeissä lihaksissani.

Lisäksin ostin energiageelejä hieman luonnollisempina versioina. Piilotin siis taskuihini *”luonnon energiageeliä” eli hunajashotin. Paremmin toimi kuitenkin saman merkin *ruusunjuuren ja nokkosen yhdistelmä shottimuodossa. Hunajaa sai ottaa päivässä yhden shotin verran ja ruusujuurta kahden, joten pakkasin mukaan kolme pussia. Jos ikinä tarvitsette lisäjaksamista, Sinni-shotti on aivan paras!

Pirkan Hölkän jälkeen:

Uusi juomaihastukseni eli *kookosvesi mangonmakuisena toimi epävirallisena palautusjuomana. Jo blogini alkuaikoina suosin kookosvettä palautumiseen siksi, että se sisältää mm. b-vitamiineja ja kaliumia sekä  magnesiumia, joka ehkäisee lihaskramppeja. Lihakseni palautuivatkin suunnilleen päivässä hyvin, jalkapohjat ja varpaat vaan kipuilivat muutamia päiviä pidempään. Lisäksi muistan lukeneeni, että kookosvedessä on elektrolyyttejä, jotka tehostavat nesteytystä.

Selvisin maaliin hieman alle kuuden tunnin ajalla. Juoksijoiden joukossa tuolle varmasti nauretaan, mutta meillä jokaisella on oma maaliviivamme. Oikeasti olisin kuulunut kävelyryhmään, mutta koska siinä ei ole ajanottoa, sniikkasin naisten ryhmään ja luonnollisesti olin siellä häntäpäässä. Kävelin oikeastaan koko matkan, mutta loppupuolella hölkkäilin muutaman sadan metrin pätkiä, koska se sattui vähemmän kuin käveleminen.

Ai, mitenkö hölkkä meni? HYVIN! En voisi olla itsestäni ylpeämpi. 😍