Hyvin, kiitos kysymästä! Ahdistuin muutama viikko sitten tajutessani, kuinka pahasti olin koukuttunut valkoiseen sokeriin. Selkeitä pahenevan addiktion merkkejä olivat karkkipussi työpöydällä, munkki lounaan jälkeen ja jatkuvaa, ihmeellistä makeanhimoa, vaikka olen normaalisti se tyyppi, joka voisi elää poppareilla ja haaveilee kylpyammeesta täynnä perunalastuja. Siis Kartanon tilliperunalastuja, jos tarkkoja ollaan.

Päätin sitten kiukuspäissäni irtautua herkuista kertaheitolla ja lopetin herkut ainakin toistaiseksi kokonaan. Pahimmat himot iskevät töissä, sillä kotiin en onneksi karkkia osta. Sain teiltä hyviä vinkkejä, mutta myös työkaveristani oli yllättäen apua. Tällä hetkellä herkkulakko ei harmita ja paljastan mielelläni parhaat apulaiseni.

Karkkilakon parhaat apulaiset:

  • lakritsitee on järjettömän makeaa ja vie pahimman makeanhimon hetkessä
  • Pebberin lisäravinteet eli alfalipoiinihappo (ALA), joka on tehokas antioksidantti ja kuulemma edistää verensokerin pysymistä tasaisena. En tiedä, auttoiko tätä, mutta söin ensimmäisen viikon ajan yhden kapselin ennen lounasta ja yhden ennen päivällistä. Sitten lopetin eikä makeanhimo pahentunut.
  • kuitupitoisempi aamiainen pitää kylläisenä pidempään ja taitaa estää veresokerin heilahteluakin. Kaurapuuro on taas pop, lisään siihen toimistolla jäisiä puolukoita ja banaania.
  • enemmän proteiinia lounaalla. Oikeastaan aloin kiinnittää pitkästä aikaa proteiininsaantiini huomiota. Olen ollut liian pitkään “kiireinen ja väsynyt äiti” -vaihteella eli syönyt, mitä eteen kannetaan ja mitä käteen sattuu osumaan.

Lakon päätyttyä siirryn ehdottomasti herkuttelemaan fiksummin. Raakasuklaa, tummasuklaa ja raakaleivonnaiset saavat korvata munkit ja karkit. Jäätelöä syön niin harvoin, että siitä en luovu, mutta hyviä vaihtoehtoja löytyy toki sillekin Lohilosta Halo Top -merkkiin. Myös proteiinipatukoita voin ostaa hätätilanteessa, siksi tilasin alennushinnalla Nicksin sokerittomia patukoita juuri testiin. Vähän vaan Nonsense-tyttöjen kehujen takia, kiitos vaan.

Kuten ehkä huomaa en ole vielä löytänyt työmatkaltani kivaa, rauhallista paikkaa, jossa voisin napsia asukuvia, joten tämä viime syksyltä tuttu uniformu ikuistettiin alle minuutissa! Tulipahan sataprosenttisen rehellinen päivän asu työreppuineen ja napitettuine akryylineuletakkeineen. Yh! :D