Ajattelin raottaa vähän lisää arkea ja postata tavallisen päivän varrelta juttuja. Yllä oleva kuva perjantailta on silti osittain huijausta. En todellakaan naputellut koko päivää seesteisenä ja hymy huulillani etäpäivänä töitä olohuoneen kaaoksessa, vaan yritin otsa rypyssä hämmentyneenä selvittää, mikä koodinpätkässä mätti, kun push notifikaatio ei lähtenyt matkaan. Oikeasti olin kyllä kotona ja tein töitä, mutta näytin lähinnä tältä.

Aamupalaksi, tai pitää ehkä sanoa rehellisesti, että aamupalaksi ja lounaaksi, söin Bär Barin ison nyhtökauraleivän ja it’s nuts -smoothien. Ne ovat niin täyttäviä, että niillä jaksoi painaa kuutisen tuntia töitä kirjaimellisesti hyvä maku suussa. Mitä nyt vähän tankkasin jääkahvia välillä, mutta muuten virtaa riitti hyvin. Olen kotona paljon tehokkaampi kuin toimistolla, joten on tavallaan harmi, että meillä ei ole etäpäiviä. Nyt toimistoa muutettiin perjantaina, joten tämä oli harvinainen poikkeus.

   

Työskentelyasennot kotona ovat mitä ovat, koska istuminen on alaselälleni erityisen raskasta. Tekisi mieli joogata välillä, mutta yleensä vaan vaihtelen asentoja. Sen vuoksi minut voi välillä löytää lattialta selältään, sohvalta kyljeltään, sängystä istumassa ja vaikka mistä. Toimistollakin on onneksi sohva, jonne voi välillä mennä röhnöttämään. Laitteita löytyy läheltäni joka lähtöön, kun tekeleitä pitää tsekkailla sekä iOS- että Android-näkymässä ja eri kokoisilta näytöiltä. Välillä ihan hävettää, montako puhelinta ja tablettia ympärilläni läppärin lisäksi pyörii.

Etäpäivän jälkeen kurkkasin Satokausikalenterista inspistä kauppalistaan ja lähdin HopLoppiin pojan kanssa. Huomenna onkin edessä ensimmäinen työpäivä uudella toimistolla. Työmatkani lyheni entisestään, mutta vanhan toimiston miljöö oli sata kertaa ihanampi kuin uuden. Odotan kuitenkin innolla, millainen paikka on sisältä ja miten “kotiudumme”. Kyseessä on kuitenkin paikka, jossa vietämme kymmeniä tunteja viikossa, joten ei ole ihan sama, miten siellä viihtyy. Työpaikka on vähän kuin toinen koti ja työporukka varaperhe. Ainakin siltä joskus tuntuu. :)