Kukapa ei tiedä sitä tunnetta, kun tekee mieli keksejä, mutta keksipurkki on tyhjä ja jääkaapin kananmunaosasto näyttää nollaa. (Silloin yleensä googlataan munattomia mokkapaloja, mutta minun ei tehnyt mieli mitään suklaista.) Etsin netistä kauralastujen ohjeesta sellaisen version, jossa ei ollut munia ja päätin ryhtyä toimeen.

Sekoittelin tyytyväisenä yhteen sulatetun voin, kaurahiutaleet, intiaanisokerin ja vehnäjauhot. Leivinjauhe jäi jonnekin matkan varrelle. Nostelin leivinpaperin päälle klönttejä, ja koska olin laiska, yhdistin klöntit lopulta kolmeksi harjanteeksi ja odotin, että niistä tulisi uunissa pitkulaisia jättikeksejä. Ei muuten tullut.

Uunista tuli ulos kolme keksitaikinaharjannetta juuri niin irtonaisina kuin ne olin sinne laittanutkin. Myöhemmin toki tajusin, että taikinasta olisi saanut keksejä taputtelemalla sen keksinmuotoisiksi, litteiksi lätyiksi uunipellille. Siinä vaiheessa olin jo kipannut “kypsennetyn taikinani” kulhoon, ripotellut sen päälle hetken mielijohteesta vaniljasokeria ja kaivanut pakastimesta vaniljajäätelöä.

Niin, siis tällaista keksinmuruseostahan tästä koko ajan pitkin tulla. Iina pois keittiöstä! :D