Se olo, kun istuu kuumalla, sileällä hiekalla eikä tarvitse vilkuilla kelloa. Kun aallot lyövät rantaan ja vesi on kylmää, mutta ihanaa. Tunnen, kuinka aurinko alkaa tarttua ihoon muuallekin kuin vain rintakehään. Alkaa tuntua ihan tosissaan kesältä. Sellaiselta kesäpäivältä nuoruudesta, kun pyöräiltiin aamusta uimarannalle ja palattiin kotiin vasta illalla. Aurinkovoiteita ei niillä vuosikymmenillä juurikaan käytetty, nykyään lutraan niillä koko ajan.

Naurattaa katsoa näitä kuvia aurinkolaseistani, joissa on kirkkaanpinkit linssit, mutta ne heijastavat kaikkia muita värejä ja näyttävät vuoroin vihreiltä, vuoroin kultaisilta. Vähän kuin oma lomafiilikseni. Välillä on kiva lähteä jonnekin, mutta välillä toivoo, että voisi maata päivän toisensa jälkeen lämpimällä hiekalla tekemättä mitään. Aivan niin kuin ennen.

 

Nuo muutamankin bloggaajan päältä bongatut Calvin Klein -shortsit* on saatu Kekäle-verkkokaupasta.  Käytän yleensä vain farkkushortseja, mutta näissä oli jotakin sopivan rentoa. Shortsit ovat tarjouksessa nyt, joten jos mieli tekee ostaa, nyt säästää monta kymppiä. Näistä on myynnissä myös logollisella vyötärönauhalla koristetut versiot*, joiden perään pikkusiskoni kyseli.

 

Yläosa ei ole toppi, vaan hätäostosuimapuku, jonka ostin laivalta, kun lähdimme Ninan kanssa risteilylle kylpemään ja minä unohdin uikkarit kotiin. Tätä oli vain yhtä kokoa jäljellä eikä tämä istu ihan optimaalisesti kuten alimmasta kuvasta ehkä näkee, mutta uikkari on juuri sopiva päiviin, joina juoksentelen rantahiekassa poikani perässä eikä mistään saa pullahtaa mitään ulos. Auringonottobikineitä en julkisesti käytä. Ne ovat kaikessa peittämättömyydessään hyvin riskialttiit. ;)

(*kaupallinen linkki)