OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oho, hups. Vaaleanpunainen ponityttötukka oli aivan ihana, mutta ei sointunut yhtään perjantain juhlamekkooni. Hetken mielijohteesta levittelin toffeenruskean värinaamion hiuksiini ja vaaleanpunainen tukka olikin yhtäkkiä vähän punertava ja jollakin kierolla tavalla ruskea. Värinaamio tarrasi latvoihin ja otsani aurinkoraitoihin eikä lopputulos ole niin pöllö kuin mitä ensin luulin. Seuraava vaihe olisi varmaankin leikata lyhyt tukka, sillä näitä latvoja tuskin voi enää pelastaa. Mennään nyt tällä ruskealla sävyllä siihen asti. Saatan epätoivoissani koettaa vielä jollakin tehohoidolla pelastaa hiukseni, koska hätäponnaria tulee ikävä aina, kun leikkaan lyhyemmät hiukset.

Näissä kuvissa hiuksissani on gaalaillan juhlakampaus, jolla on nukuttu yksi yö. Räjähtänyt, hieman Amy Winehouse -henkinen kampaus oli kovasti mieleeni. Harmi, ettei missään kuvassa otsatukka ole enää kuosissa, vaan olen lääppinyt sen pilalle. Hiukseni laittoi rakas ystäväni etkoillamme, sillä en osaa itse tehdä tukalleni yhtään mitään juhlavaa. Mietin joskus, miten helppoa elämä olisi, jos voisi joka aamu valita sopivan peruukin. Joinakin aamuina (kuten tuota blogigaalaa seuraavana) kokonaan uusi pääkin olisi kelvannut, sillä ilta yltyi aika villiksi. Sanotaanko vaikka näin, että yksi kohta piti yliviivata “mä en oo koskaan” -listaltani! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA