Nyt hei vähän lomafiilistä!
Ajelimme tiistaina Naantaliin parin päivän kesälomareissulle. Aurinko paistoi ja yöpaikka oli varattu ihastuttavasta yöpaikasta. Ohjelmassa oli kaikenlaista lapsiperheaktiviteettia ja lomareissun kruunaisi visiitti Muumimaailmaan. Ipana oli hyvällä tuulella ja lomapuitteet muutenkin aika täydelliset. Kaikki oli kunnossa, paitsi lomaseurueen äiti. Päätäni särki, hartioita jomotti ja näkökenttä sumeni välillä. Unohdin puolet tavaroista kotiin ja aikataulu, jonka piti olla pomminvarma, muuttui koko ajan. Yritin olla hyvällä tuulella, jotta lomasta tulisi kiva mutta päädyin yöllä selaamaan itku kurkussa asuntoilmoituksia vannoen itselleni, etten enää koskaan, ikinä, milloinkaan lähtisi perhelomalle ihmisen kanssa, jonka käsitys lomasta on näin eri maata kuin omani.
Vaikeinta parisuhteessa on periaatteiden sulattaminen yhteen ja kultaisen keskitien löytäminen. Nopeasti ajateltuna samanlaisen ihmisen kanssa tulee parhaiten toimeen. Kai lomakin menee putkeen, jos kumpikin haluaa kävellä rannalla, istua ravintolassa ja mennä aikaisin nukkumaan. Mutta entäs, jos toinen tahtookin tanssimaan ja valvoa aamuyön pikkutunneille? Tehdäänkö kompromissi ja toimitaan nyt näin ja ensi kerralla eri tavalla? Vai lähdetäänkö tanssimaan, mutta palataan hotellille jo aikaisin? Enpä tiedä niin. Toistaiseksi en ole onnistunut ratkaisemaan tätä yhtälöä, sillä aiempien YES-miesten kanssa ongelmaa ei ole ollut. Myönnän, että petyin lomaan, kun se ei ollut odotusteni mukainen. Olen entistä väsyneempi, kireämpi ja pahantuulisempi, vaikka tarkoituksena oli rentoutua. Kuinka helppoa olisi lomailla sydämenkuvat silmissään huokailevan kumppanin kanssa, jolle kaikki on ihan-miten-haluat-rakas. Mutta en halua enää sellaista miestä.
Kotimatkalla häntä koipien välissä mietin, miten loma-asiat pitäisi ehkä miettiä tarkemmin etukäteen, jotta molemminpuolisilta pettymyksiltä vältyttäisiin jatkossa. Vaikka kuinka tahtoisi olla spontaani, lapsiperheessä helpottaa elämää, kun tietää, mihin ajoitetaan päiväunet ja missä syödään. Turha täyttää vatsaa välipaloilla, jos ollaan menossa puolen tunnin sisällä syömään ja sitä rataa. Turhilta pettymyksiltäkin vältytää, kun kaikki tietävät, mitä tapahtuu. Ohjelman voi päättää niin, että kaikkien suosikkipaikoissa käydään ja jokaisen toiveita kuunnellaan.
Meditoimisen tai rauhoittavan joogaharjoituksen sijaan olen nyt sitten nollannut päätäni harjoittelemalla laudanhallintaa nurmikolla. Kruisailuopetuksen jälkeen päätin treenata touhua ja edistyn siinä koko ajan. Laudan sain tapahtumasta omaksi, joten voin harjoitella aina, kun vaan saan hetkeksi lastenvahdin. Sain lautailijaystävältäni vinkin, että laudanhallintaa kannattaa ensin harjoitella nurmikolla, jotta lauta pysyy paikallaan ja alusta on pehmeä, jos kun laudalta putoaa. Hyppääminen laudalle ja sieltä pois alkaa olla jo varmempaa, samoin laudan kallistelu eli ohjaaminen alkaa sujua paremmin. Yllättävän vaikea tuota tasapainoa on löytää verrattuna lumilautaan, kun liike on niin pieni.
Eiköhän sitten seuraavaksi pueta kypärä päähän ja siirrytä kovemmalle alustalle jatkamaan harjoituksia. Parhaassa tapauksessa seuraavan lomareissun alkaessa meikäläisellä on kokovartalokipsi ja saan jäädä kotiin. Vitsi vitsi, seuraavan loman alussa olen vanhempi ja viisaampi! :D
Psst! Pitääkö nyt sanoa, että tuo tanssi-juttu oli vain esimerkki? Joskus tuntuu, ettei blogeissa voi käyttää vertauskuvia, vaan kaikki luetaan kirjaimellisesti ja vielä ylitulkitaan kaupan päälle. Sanonpa siis tässä “kannattaisko erota” -kommenttia odotellessa, että ei, kumpikaan meistä ei halunnut tanssimaan, vaan riitojen aiheet löytyivät ihan muualta.
(farkut saatu Noisy Maylta)
Maiju
Välillä ne riidat vaan tulevat pienistä asioista molempien väsymyksestä johtuen. Välillä vaan ollaan kireitä taakse jääneiden työjuttujen takia ja sitten kun lähdetään lomalle, ei se kireys väistykään ihan heti pois.
Iina / MouMou
Siitä väsymyksestä olisi saanut tähän neljä kappaletta tekstiä lisää. Taisi hyvät yöunet viileässä huoneessa pelastaa Muumimaailma-päivän, kun se oli kivempi jo. :)
Kirsi
Vähän nyt jäi epäselväksi kirjoituksen pointti ? Olitko sinä se aikatauluttaja ja hermo kiristyi kun toinen ei halunnut aikataulua vai miten se meni?
Iina / MouMou
Onko blogeissa pointteja? Itse ajattelen niitä päiväkirjoina. Ei aina tarvitse olla pointtia, toiset vaan kirjoittavat, koska se tuntuu hyvältä. Joitakin asioita ei ole tärkeä tarkentaa. :)
JJ
Ymmärrän tosi hyvin tuon fiiliksen kun haluaisi että kaikilla on kivaa. Ja aika usein se sitten menee niin että sitä hauskaa on sillä kustannuksella että minä luovun jostain “omastani”. Kahden aikuisen taloudessa kaikki on tietysti helpompaa kuin että jos tässä hääräisi vielä pieni pörröpää.
En kuitenkaan aina pysty väistämään ajatusta siitä että jos/kun minä sanon että kyllä, minä tahdon tanssia-laulaa-juoda skumppaa niin että järki lähtee ja toinen on tyytyväinen siihenkin niin että luopuuko hän jostain isommasta vain siksi että näkee minun olevan onnellisempi niin..
Isoja juttuja enkä tiedä muuttuuko nämä koskaan tai että olisiko se iänikuinen “erotkaa/karatkaa/muuttakaa erillenne” mikään edes ratkaisu :D
Siihen asti kunnes keksin jotain muuta niin kalastan välillä onnellisena laiturilla ja toisaalta välillä vaadin skumpparelaa muualla :D
Iina / MouMou
Tiedätkö, mä mietin aina vanhoissa suhteissani samaa! Että voiko jollekin olla aina “ihan sama” vai luopuvatko he jostakin tai ovatko jopa taipuvaisia miellyttämään muita, mikä sekin on surullista. Mä haluan skumpparelaa laiturilla! :D
JJ
Mä tiesin että me ollaan niin luotuja toisillemme :D Ei vaan, oispa ollu hauska törmätä jossain isossa käänteessä jos kerran Naantalissa olitte. Mä olen aina valmis skumpparelatreffeille :)
Iina / MouMou
Olisin voinut riidan keskeltä karata terassille! ;D
Kurn
Mä oon kans tullut siihen tulokseen tässä yli 10 vuoden aikana (KAMALAA!!! eikäku ihanaa <3), että mieluummin kränään noista "pikkujutuista" ja tuuletan tunteita niiden kautta. Kun isoissa ja tärkeissä jutuissa voi luottaa aukottomasti siihen että vedetään yhtä köyttä, on tavallaan turvallista vänätä tai ärähtää sitten KUN taas kerran ymmärsi itse väärin eikä kumppani halunnutkaan tanssia kanssani pikkutunneille. Tai päinvastoin. Täydellinen kommunikaatio, miksi olet niin haastavaa?! :D
Ja jos keksit jonkun taikasauvan, jolla saa käytyä tän ajatusprosessin läpi siinä riidan kipinöidessä eikä vasta puolen tunnin – puolen päivän mökötyksen jälkeen, niin varaan sit etuosto-oikeuden! ;) Ei vaan, onneksi ajan myötä sekä oma ilmaisu- että tulkintakyky kehittyy koko ajan. Valmiita ei ehkä olla koskaan, mut sepä toisaalta vasta tylsää oliskin :)
Iina / MouMou
Tuo on muuten ihan totta. Pienillä riidoilla pidetään isot kaukana tai jotakin. :)
Anni / annimok
Siis niiiiin samaistuin tähän! :D
Kirjoitin itsekin juhannuksen jälkeen postauksen missä mm. vähän muistuttelin itseäni, että omat odotukset kannattaa pitää joustavina. Meitsillä oli tosi ruusuiset haaveet ja olin ajatellut organisoida yhtä ja toista, mutta lopulta iso osa “lomaa” meni riidellessä autossa, mökillä, veneessä, saunassa youknow, kun minulla oli AIKATAULU ja SYSTEEMI ja SUUNNITELMA ja joku muu halusi olla ihan vain lomalla… Varmaan kaikilla on omat kränänsä ja vauva-aika tekee myös kivasti hassuja psyykkeelle ja parisuhteelle.
Iina / MouMou
TIEDÄN! Mä niin tiedän! Mennään yhdessä seuraavalle lomalle? :D
Iina / MouMou
… paitsi, jos meillä on erilaisest systeemit. O_o
Anni / annimok
Niin se saattaisi kyllä koitua kohtalokkaaksi jos kaksi systeemiä kopsahtavat kuin ukkospilvet… Mutta olisi kyllä mahtavaa järjestää hyvin organisoitu, selkeän suunnitelman mukaan soljuva loma, johon voi paeta jokainen perfektionisti nautiskelemaan tarkoista aikatauluista 8)
Iina / MouMou
Ah, niinpä! :D
Minna
Ihana kun kirjoitat myös tällaisia postauksia, vertaistukea meille muille lomaileville lapsiperheille. Ihana tietää, ettei olla ainoita joilla kuohahtaa lomalla kun toinen ei haluakaan aina niitä samoja juttuja mitä itse ja sitten siinä on vielä se vauva, jonka tarpeiden ja rytmien mukaan mennään (ja mies, joka ei ole vielä tottunut tähän asiaan!). Huhhei…
Iina / MouMou
Ette todellakaan! Lomaa odottaa niin hartaasti, että on helppo pettyä. <3
Aba
Toi on niin tuttua varmaan useille(jos muuta väittävät,kaunistelevat =) … ) Sitä lataa kaikki odotukset lomaan/vapaaseen ja sit pamahtaakin,ainakin aluksi.
Mukavaa kesää teidän pesueelle ja kiitos kaunistelemattomasta ihanan rehellisestä tavallisesta blogista,raikas tuulahdus monen taakseni jättämään blogiin verrattuna.
Iina / MouMou
Mulla on yksin lomaillessa riitaa jopa itseni kanssa, jos en saa tehtyä kaikkea, mitä olen suunnitellut! :D
veerala
Lomiin ja reissuihin pakkautuu aina niin paljon ääneensanomattomia odotuksia molemmilta osapuolilta, eikä niitä välttämättä tule puhuttua kunnolla auki. Ja kun kauan odotettu loma ei menekään niin kuin itse halusi/odotti, on riita varmasti jo parhaimmillaan.
Iina / MouMou
Onneksi tätä ehtii seuraavilla lomaviikoilla korjailla. :)
Maria
Tiedän tunteen. Mä odotan aina ihan hirveästi kaikkia reissuja etukäteen ja suunnittelen ja valmistelen ja haluaisin tehdä sitä tota ja tätä. Kun miehen käsitys lomasta on se, että maataan vaan eikä tehdä yhtään mitään. Minusta tuommoinen kuulostaa erittäin stressaavalta vaihtoehdolta lapsiperheelle, koska eihän ne lapset jaksa vain olla, enkä kyllä minäkään. Sitten palaa hermo kun toinen ei olekkaan ihan yhtä innoissan kaikesta ja hannaa vastaan. Jotenkinkin se kultainen keskitie vain pitäisi löytää, koska pettyneenä ja vihaisena se loma ainakin on pilalla. Mä muistan jo lapsuudesta että ainakun lähdettiin jonnekkin niin oma äiti oli kuin perseeseen ammuttu karhu ja aina ihmettelin sitä, tiedossahan oli kiva reissu miks sen pitää nyt olla tollanen ärsyttävä. No nyt ymmärrän vähän paremmin, mutta yritän itseäni tästä aina muistutella etten olisi samanlainen, se ei ollut kivaa.
Iina / MouMou
SAMA! Pienenä ihmettelin aikuisten stressiä, koska ainahan lomat “vaan sujuivat itsestään”. Nyt ymmärrän, että jo eväistä saa mehevän riidan aikaiseksi! :D
Kiti
Mä olen itse sellainen joojoo-nainen, aika tassukka. Joustan välillä katkeamispisteeseen asti. Siitä on vaikea opetella pois. Mieheni on ainoa, jolle puhun suoraan ja tähän mennessä kompromissitaidot ovat hioutuneet loistaviksi. Meillä ei tosin ole lapsia, joten lomailu on aika paljon simppelimpää vielä.
Noin muuten pitäisi opetella tervettä itsekyyttä. Oi kultainen keskitie, missä lienet?
Kiitos elämänmakuisesta blogistasi!
T: Kiti
http://www.lily.fi/blogit/katso-tarkemmin/bloggaan-rahan-takia
Iina / MouMou
Ei taida helppoa olla kumpikaan osapuoli näissä väännöissä. En kyllä ymmärrä, miksi se kompromissiratkaisu on välillä niin vaikea löytää. :)