Viikon parhaat

Viikon paras salaattipohja on rapea ja makea. Kurkkuja en tällä kertaa käsitellyt tavalliseen tyyliin, koska tein salaatin suoraan lautaselle, mutta yleensä vetinen keskiosa tulee poistettua suosiolla. Kurkun kaveriksi pilkoin kirsikkatomaatteja, paprikaa ja vihreitä viinirypäleitä. Pohjalla loikoilee vihersalaatti, jonka parhaat päivät alkoivat jo häämöttää lähellä. Uutena juttuja seassa on juustohöylällä siivutettua porkkanaa ja voileipäkrassia. Kannattaa vaihdella välillä salaattipohjaa, jos tuntuu, että alkaa kyllästyttää. Uutena ideana kokeilin ripotella salaatin päälle sormisuolaa ja oli kyllä hyvää.

Viikon paras kokeilu on herättänyt ystävissäni positiivisia reaktioita. Geelikynnet, varsinkin tällaiset värikkäät, piristävät harmaata oloa ja kestävät viikosta toiseen. Aiheutin pienin trendin kaveripiirissäni, sillä yhtäkkiä moni muukin varasi kynsiajan omasta kotikaupungistaan. Se, kuinka usein kynnet pitää laitattaa, riippuu niiden kasvutahdista ja harmikseni omistan kynnet, jotka kasvavat aika kovaa vauhtia. Huoltoväli voi olla parhaimmillaan kuulemma jopa viisi viikkoa, mutt minun kohdallani kolmen viikon jälkeen kynnet alkavat näyttää epäsiisteiltä. Onneksi hyvät kynnet saa jo 30 eurolla, niin näitä voi vaihdella usein ilman huonoa omaatuntoa. Mikähän väri olisi seuraavaksi kiva? Ehkä nudet, jotka sopivat kaikkien värien kanssa yhteen?

Viikon paras talviurheilulaji on hiihto. Äitini on edelleen sairaslomalla, joten toimin hänen epävirallisenaa kuntouttajanaan. Eilen elvyteltiin jälleen vanhaan suosikkiharrastusta, kun lähdimme kiertämään pikkujärveä. Lopputulokseksi saimme 5,7 kilometriä, joka tuntui juuri sopivalta matkalta. Vähän oli puhetta, että muutama treenikerta tarvitaan vielä ennen kymppiä. On huojentavaa nähdä, kun vahva ja tuttu äiti kuoriutuu kipeän toipilaan sisältä hiljalleen. Myönnän, että itsellekin teki hyvää rasittaa taas ihan eri lihaksia kuin yleensä.

Viikon paras päivä on keskiviikko, koska tänään kello 14:00 Tampereelle Keskustorin kulmalle avautuu Friends and Brgrs -ravintola. Hintataso on “perusmäkkimättöä” korkeampi, mutta sillä hinnalla saa hampurilaiseensa sämpylän, joka on leivottu paikan päällä, pihvin, jonka liha on suomalaista ja jauhettu ravintolan keittiössä, majoneesin, joka on tehty alusta asti itse sekä kasviksia, jotka ovat Suomesta. Myös ranskalaiset tehdään suomalaisista perunoista, sen vuoksi työpäivä alkaa jo aamuseitsemältä. Kokonaisen perunan matka rapeaksi ranuksi ottaa aikaa, mutta sen maistaa laadussa. Eikö olisi jo aika alkaa maksaa hyvistä raaka-aineista euron hamppareiden sijaan? Pidetään tämä ravintola toiminnassa, Tampere! :)