Luisteluhaaveita ja muuta pientä
Kirjoitin vähän aikaa sitten, ettei minulla ole enää haaveita tai unelmia. En tietoisesti valehdellut, mutta ymmärsin myöhemmin olleeni väärässä. Haaveeni ovat aiempiin verrattuna niin pieniä, etten jotenkin laskenut niitä unelmiksi. Eräs näistä haaveistani on päästä luistelemaan, olen näköjään unelmoinut luistelemisesta myös viime vuoden helmikuussa. Mutta en kai luule itsestäni liikoja ja päädy tyrehdyttämään veristä nenääni kentän laidalle? Voiko tällaisen taidon unohtaa? Entä onko vieläkään mahdotonta oppia sirklaamaan taaksepäin, jos on joskus osannut tehdä sen eteenpäin? Kaikenlaista sitä voikin aikuinen ihminen jännittää.
Ajattelin ensin typerästi, kun vähättelin omia, pieniä unelmiani. Eihän niitä kannata vähätellä. Pienet haaveet ovat helpompia toteuttaa kuin suuret, joten saisin olla onnellinen, että unelmoin arkisista asioista. Luistelureissun lisäksi haaveilen saavani kevääksi yrttiseinän keittiöömme. Omistan jo sellaisen, mutta en ole saanut sitä kasatuksi. Unelmoin myös liikuntaharrastuksesta, jonka myötä saisin omaa aikaa. Olen katsonut jotakin spinning-salille sijoittuvaa tv-sarjaa viime aikoina ja alkanut aktiivisesti kaivata hikoilemaan pyörän selkään. Näiden lisäksi toivoisin saavani kodin sisustuksen valmiiksi, ja vielä joskus, siis pitkän ajan päästä, tahtoisin oman kissan. Eräs haave, josta en loppuvuodesta ollut ihan varma, on nyt varmistunut, sillä meille tulee auto. Sitä odotellessa, sillä sen myötä saattaa muutama pienempi matkustushaave toteutua nopeammin kuin arvaankaan. Ainakin Rovaniemi kutsuu meitä!
Psst! Eikö olekin hieno tuo työmaakoppi vanhempieni takapihalla? Koskahan sellaiset tulisivat muotiin puutarhan huutomerkkeinä? :D
Tarja
Ei luistelua unohda, jos sen on joskus osannut. Kokemusta on: edellinen luistelukokemus oli yläasteella ja seuraavaan kertaan meni varmasti ainakin 15 vuotta. Kyllä se taito siellä takaraivossa oli. Nyt käydään lasten kanssa yhdessä luistelemassa aina, kun sitä haluavat. Täytyy kyllä semmoinen asia todeta, että olen tullut vähän pelkuriksi, enkä uskalla edes yrittää kaikkia temppuja, mitä ehkä joskus nuorena osasin. Olen miettinyt aikuisten luistelukoulua, kun vain joskus semmoiseen ehtisi :)
Luistelu on niin kivaa, että ei muuta kuin luistimet jalkaan ja jäälle!!
Iina / MouMou
Niin ajattelinkin. En malta odottaa, että pääsen testaamaan! <3
Mmiia
Havahduin vähän aika itse unelmointini vähyyteen. Liekö pitkä opintotuellaolo tehnyt tehtävänsä ja kaikki haaveet tuntuivat mahdottomilta :D nyt oon viime viikkoina ottanut takaisin, vaikkakin haaveet onkin jääneet melko maltillisiksi siltikin :D ehkä sitä on liian tyytyväinen sitten nykyhetkeen ;)
Iina / MouMou
Mulla oli ihan sama jossakin vaiheessa. Kaikki tuntui mahdottomalta! :)
JMT
Mun pitäisi ostaa oikean kokoiset hokkarit varmaan jo ensi talveksi, kyllä kai 1.5v jo on valmis kokeilemaan luistelua? Apua kun ei ole yhtään hajua miten noi lapset kehittyy kun hyvä että osaa kuvitella aikaa kun tyttö alkaa kävälemään ja puhumisesta puhumattakaan!
Kyllä kai se luistelutaito säilyy? Toivottavasti ainakin kun ittelläki on jo useampi vuosi siitä kun viimeksi luostinten päällä, pitää varmaan kerrata ennen kuin tytön kans alkaa harjottelemaan
Iina / MouMou
Kun tietäisi! Tuntuu ainakin, että meidän 1,5-vuotias ei ole valmis vielä tänä talvena, mutta lapsetkin kehittyvät niin eri tahtia. En osaa yhtään kuvitella, millaista on, kun oma lapsi puhuu. Nyt tunnistettavia sanoja on ehkä 4 ja sekin on outoa! :D
JMT
No sehän se kun ei yhtään tiedä mitä tahtia tuo oma napero tulee kehittymään. Jännä nähä mikä tilanne jo 6kk päästä et missä ollaan!
Eikö toi oo aika hyvin jo 1.5 vuotiaalle? Toki mulla oo mitään vertailukohtaa kun oma vasta 7.5kk ikäinen mutta puhe taitaa kehittyä sitten harppauksin kun se lähtee kehittymään?
Iina / MouMou
Kuulemma! Ja muutenkin kehitys menee hurjissa loikissa. Yhtäkkiä tyyppi ottaa ensiaskeleensa ja sitten jo kävelee koko ajan. :) <3