Syksyisen kenkäparin lisäksi sain reilun viikon takaisella Spirit Store -vierailullani valita itselleni myös yhden vaatteen Rosebulletin valikoimista.  Sulkeuduinkin pienen ihmettelykierroksen jälkeen sovituskoppiin ison vaatekasan kanssa, jonka sovittelin ihailtavalla hartaudella kokonaan läpi. Sovituskenkiä ja oikeita kokoja koppiin roudasi liikkeessä myyjänä toimiva pikkusiskoni. Kyllä, me olemme oikeasti sukua, vaikka samoja piirteitä ei juurikaan löydy. Ainakaan tuosta ulkonäöstä. ;)

Jaoin sovittelemani vaatteet karkeasti kahteen kategoriaan. Ensin kokeilin maanläheisiä värejä playsuitista hippamekkoihin. Neuletakki oli muuten söpö, mutta tunsin itseni siinä jotenkin ala-asteikäiseksi. Takissa oli muistaakseni mm. angoraa eli se olisi voinut olla ihan fiksu hankinta. Kimaltava jättipaljettimekko taas olisi kaivannut alusmekon tai ainakin paremmat alusvaatteet alleen. Tykästyin mekkoon, mutta tylsänä kotihiirenä tuollainen bilemekko ei taitaisi päästä koskaan käyttöön. Leopardikuvioinen shortsihaalari tuntui yllä niin kovin lyhyeltä, mutta näitä kuvia katsellessa aloin ikävöidä sitä oudosti.

Seuraavaksi sovittelin läpi hieman värikkäämpiä vaatteita. “Didi-mekkonakin” tunnettu kaksivärinen mekko oli muuten aivan ihana, mutta kaula-aukko oli kauniisti sanottuna hyvin antava. Äitini taas rakastui tuohon sinisävyiseen mekkoon, mutta muistikuvieni mukaan vaatekaappini suorastaan pursuaa tuota tyllimekkomallia, joten en kehdannut hankkia enää uutta sellaista. Mekko oli kyllä kieltämättä kerrassaan ihana. Nuo mustat sovituskorkkarinikin ovat muuten Spiritissä myynnissä, jos joku etsii mustia peruskorkkareita.

Sovittelusessioiden jälkeen tutustuin hetken ajan kassan lähellä oleviin asusteisiin, joita innostuin lopulta hieman sovittelemaankin. Hattufani meinasi jo sortua punaiseen kaunottareen, mutta hillitsin kuitenkin itseni hienosti. Olen siitä epälooginen otus, että haalin aina asusteita itselleni, mutta olen edelleen maailman surkein käyttämään niitä.

Yhtäkkiä mekkofanaatikko yllätti itsensäkin ja päätyi sovittelemaan jotakin aivan muuta. Musta rotsi, joka taisi olla vielä tarjouksessa 50 euroa, sulatti sydämeni ensisovituksella. Takki istui ylleni kuin valettu ja olisin halunnut muuttaa sen sisään heti. Toisaalta tämä oli hieman arvattavissa, sillä näin syksyn alkaessa olen rakastunut uudelleen (teko)nahkatakkikokoelmaani, joka ei tunnu olevan koskaan täydellinen. Tai no, ainakaan sieltä ei puutu enää tällaista motskarirotsia. Tuossa alla saattaa muuten olla ainut kuva minusta ikinä, jossa pidän rotsia kiinni. Se on vaan niin VÄÄRIN!


Kiitokset siis vielä kerran Spiritin väelle sekä kengistä että tästä takista. Kannan tuohon puljuun sen verran rahaa, että oli mukava, kun faniuteni oli huomattu hieman ylemmällä tasollakin. Olisitteko te muuten minuna valinneet tämän takin vai kenties jonkun sovittamistani vaatteista? Saattaa nimittäin olla, että pyysin siskoani varaamaan yhden tuotteen minulle seuraavaa vierailuani varten. Mikähän ihmeen vaate tai asuste se mahtaisikaan olla? ;)