Käväisin yhteistyökumppanini Hakaniemen Lady Linen kehonkoostumusmittauksessa selvittämässä, miten puolimaratontreenini olivat vaikuttaneet minuun. Ensimmäinen mittaus tehtiin helmikuun lopulla ja niissä näkyi parin kuukauden liikkumattomuuteni aika noloinakin lukuina. Onneksi säännöllisiin liikuntatottumuksiin palaaminen onnistui suhteellisen helposti, koska tykästyin uuteen kuntokeskukseeni kovasti.

Tällä kertaa ihmettelimmekin sitten Marjan (PT) kanssa, miten kivoiksi ne eräät luvut olivat 2,5 kuukaudessa oikein muuttuneet. Itsehän olin pienellä kauhulla odottanut, että kone tuloistaisi aivan identtisen paperin kuin ennen juoksutreenien aloittamista. Todella loogista, Iina. Ai miten niin stressaan turhasta?:D

Kaikista mukavimmat muutokset olivat tapahtuneet nestetasapainossani sekä rasvaprosentissani. Olen tietoisesti opetellut juomaan enemmän vettä ja se on tuntunut myös vireystasossani. Rasvaprosenttini, joka tippui siis kokonaisella kuudella prosentilla, laski sitä mukaa, kun sain lisää lihasmassaa, joka tietysti kulutti levossakin enemmän energiaa. Lihasmassan kasvun mukana myös päivittäinen lepoaineenvaihduntani oli tehostunut. Paras uutinen oli kuitenkin se, että sen kaikista vaarallisimman eli viskeraalisen rasvan (sisäelinten ympärillä) määrä oli vähentynyt yhdellä kokonaisella yksiköllä.

Painoakin oli juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen tippunut, mutta painonmuutos ei kerro kovinkaan paljoa siitä, mitä kehossani on todella tapahtunut. Puhdasta rasvaa oli kyllä lähtenyt kolme kiloa, mutta arvatkaapa mitä muuta? Olin hankkinut kokonaista kaksi kiloa lihasta itselleni! Marja sanoikin, että turhan moni nainen kyttäilee vain painoaan, kun se ei todellakaan kerro kaikkea. Tähän asti olen pitänyt “lihas siellä painaa” -lausahdusta lähinnä huonona tekosyynä painonnousulle, mutta kun näin mustaa valkoisella, olin vain tyytyväinen, että hyvästelin vaa’an jo vuosia sitten. Farkut ja peili kertovat niin paljon enemmän.

Tästä eteenpäin jatkan uutta juoksuharrastustani ja pyrin käymään ryhmätunneilla kuten ennenkin. Erästä seikkaa alan kuitenkin hioa hiljalleen, sillä olen jotenkin onnistunut treenaamaan itseäni epätasaisesti ja nyt tavoitteenani olisi saada jalkohini keskenään yhtä paljon lihasmassaa. Tällä hetkellä kun tuossa ponnistavassa jalassani on 200 grammaa enemmän lihasta ja se ero ei saisi jatkaa enää kasvamistaan.

Pahoittelut, jos postausta oli tylsä lukea. Tämä on vaan minulle itselleni niin tärkeä asia, että jakaisin sen mielelläni kanssanne. Ja jos edes yksi ihminen saa tästä kipinää parantaa omia elintapojaan, niin se riittää jo syyksi postata “tylsiä kuvia joistakin papereista”. Lukuarvoja en edelleenkään täällä tämän enempää jaa, sillä monilla nuorilla on paha tapa verrata itseään muihin, vaikka jokaisen keho on erilainen ja kaikkien tulisi pyrkiä niihin omiin optimiarvoihin.:)