Viime viikonloppu venähti hieman pitkäksi, koska päädyin toteuttamaan erään unelmani Ideaparkissa. Joudun kestämään usein ihan kamalia kommentteja, mutta siitä houlimatta olen jaksanut pyörittää blogiani jo kohta kolme ja puoli vuotta. Jotenkin olen onnistunut kovettamaan nahkaani vuosien saatossa ja olen ylpeä siitä, etten ole lannistunut anonyymien vuoksi ja lopettanut. Tahdoin jonkinlaisen muiston näistä ajoista, jotta voin vanhempana hymyillen miettiä, miten selvisin vaikka minkälaisista haukuista ja kasvoin vain vahvemmaksi ihmiseksi niiden avulla.

Joudun nyt laittamaan hieman kyseenalaisen kuvan tänne, koska ihanuuteni ei näkyisi muuten kokonaan. En jaksanut sensoroida kuvaa, mutta eihän siinä oikeastaan edes näy mitään intiimiä. Onhan tuo kuvattu hieman huonossa valossa, mutta kyllä siitä saa selvän. Älkää välittäkö punoituksesta ja rasvakerroksesta, otan paremman kuvan heti, kun söpöliini on hieman parantunut.:)

moumoun tatuointi

Kuva on tehty siis Ideaparkin Customartissa, jonka kotisivut löytyvät täältä. Rohkaisunani tatuoinnin ottamiseen toimivat erään ystäväni tatuoinnin tähdet. En halunnut kuitenkaan samanlaista tarraa, mutta jotenkin tähdet piti saada mukaan. Niiden punainen väri ei muuten ilmaise mitenkään poliittista kantaani, punainen vaan sattuu olemaan yksi suosikkiväreistäni. Teksti puolestaan on eräästä minulle tärkeästä biisistä, jonka moni teistä ehkä tunnistaakin. Toki tuo itse lausekin kuvaa sisällöltään minua täydellisesti, mutta sanamuodon keksin sitten siitä biisistä. Vaikka blogimaailmassa moni on viime aikoina himoinnut tatuointia, en silti koe kulkevani massan mukana.

Nyt jatkan vielä tenttiinluku-urakkaani. Vähänhän tuo rinnanalunen on herkkä, mutta ei se arkirutiineihini juuri vaikuta. Pitää vaan muistaa rasvata kuvaa ahkerasti. Hoito-ohjeita löytyy muuten vaikkapa täältä. Teksti on jo melkein terve, mutta noita tähtiä pitää huoltaa vielä  todella hellästi. Vastailen mielelläni aihetta koskeviin kysymyksiin, jos osaan, mutta mitään kettuilukommentteja ei tarvitse jättää. Kukin tyylillään, eikös?:)