Minä täällä hei. Siis sinä, kymmenen vuoden päästä. Edelleen elossa ja ihan kivasti menee. Arvaa mitä? En ole tai siis et ole vieläkään maistanut tupakkaa! Hyvä minä.

Voisin vähän kertoa, missä nykyään mennään. En halua spoilata liikaa, mutta vähän pitää paljastella, jotta osaat varautua muutamaan juttuun. Olen pahoillani, mutta ainakaan 24-vuotiaana et ole laulaja. Sen sijaan opiskelet yliopistossa kemiaa. En kerro missä päin Suomea, mutta sanonpahan vaan, että isohkoja muutoksia saat käydä läpi. Voit muuten rajoittaa vähän sitä tavaran hamstraamista, sillä saatat joutua asumaan hetken 12 neliön huoneessa. Ei kun hetkinen, meillä taitaakin olla vielä sellainen eli unohda koko juttu. Tai älä, muista tuo ohje lukiossa. Hups, niin siis pääset yhteen tosi siistiin lukioon. Onnittelut!

Tällä hetkellä meillä ei ole poikaystävää, mistä voitkin ehkä päätellä että se tämänhetkinen suhde ei ole ikuinen. Koeta muuten kertoa sille pojalle (niin, ei miehelle, sillä 16-vuotias on vielä poika), että siinä tyypissä on taitoa ja talenttia. Koeta saada se poikaystäväsi arvostamaan itseään ja elämää, koska hyvällä tuurilla saatat vaikuttaa tulevaisuuteen merkittävästi. Jos et kuitenkaan onnistu, älä syytä itseäsi mistään. Elämä on välillä vähän bitch.

Muutaman jutun tahtoisin neuvoa ja kertoa ennen kuin elämä jatkuu silloin ja nyt. Koeta pysyä mukana, en oikein osaa päättää, mitä aikamuotoa tai persoonamuotoa käyttäisin. Kuitenkin, olet nyt siis yläasteella ja käytät niitä todella lyhyitä paitoja (LOPETA SE!). Ihan ensimmäiseksi tahdon sanoa, että älä välitä niistä vanhemmista tyypeistä. Anna kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ne tyypit koettavat buustata omaa egoaan kiusaamalla. Voin kuitenkin paljastaa, että ne “siistit tyypit” pääsevät ihan pian nauttimaan mm. teiniraskaudesta, pikaisesta avioerosta ja muusta mukavasta. Jätä ne keskenkasvuiset tytöt omaan arvoonsa. Ihminen, joka käyttäytyy noin toisia kohtaan, ei ansaitse sitä, että provosoidut. Tiedän, että harmittaa olla silmätikkuna, mutta älä välitä. Keskity sen sijaan löytämään läheltäsi ne tyypit, jotka oikeasti tarvitsevat tukea ja joita kiusataan vielä pahemmin. Koeta olla se kaveri, jolle voi puhua.

Ai niin, älä nyt hermostu, mutta voisit miettiä vähän, missä seurassa vietät aikaasi. Oletkin ehkä huomannut, että muutamalla kaverillasi menee vähän kovaa alkoholin ja muiden päihteiden kanssa. Keskity niiden hyvien tyyppien seuraan, ettet saa hörhönleimaa otsaasi turhaan. Kylillä puhutaan kyllä etkä todellakaan halua tietää, mikä noiden hörhötyyppien tulevaisuus on. Sanonpahan vaan, että sille tielle et halua lähteä. Lopeta myös se turha kadehtiminen. Ne kaverit, joiden elämä tuntuu nyt tosi hienolta, eivät ole kateuden arvoisia. Ehdit kyllä juosta baareissa täysi-ikäisenä ja kaikki kivat tavaratkin tuntuvat tuhat kertaa kivemmilta, kun ne on hankkinut itse.

Voin muuten ylpeänä ilmoittaa, etten kadu juurikaan mitään, mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut. Tiedän, että tämä pyyntö kaikuu luultavasti kuuroille korville, mutta se pikkusisko on rasittava vain siksi, että se tykkää susta. Koeta siis suhtautua siihen kakaraan vähän lempeämmin, vaikka se tekeekin inhottavia juttuja. Ja usko äitiä, melkein joka asiassa. Jatka siis samaa linjaa, mutta muista, että kaikella on tarkoituksensa. Siis ihan kaikella.

(kuva täältä)