Aina, kun teen tomaattikeittoa, teen sitä samalla ohjeella. Viimeksi mieheni äidin luona kyläillessämme maistoin kuitenkin aivan toisenlaista tomaattikeittoa ja totesin kauhukseni, että se maistui vielä vanhaa suosikkikeittoanikin paremmalta. Sain kuin sainkin keiton ohjeen itselleni ja testasin heti kotona, toimiiko ohje myös minun hyppysissäni vai pitääkö sen keittäjällä olla salaisia voimia. Niitä ei onneksi tarvittu, joten nyt lähtee jakoon paprikaisen tomaattikeiton ohje. Toivottavasti tykästytte tähän yhtä paljon kuin minä!   Paprikainen tomaattikeitto loraus oliiviöljyä 1 sipuli

Kurpitsapikkelssi on pahaa. Kurpitsapikkelssi on myös ainut ruoka, jossa olen kurpitsaa tähän mennessä syönyt, joten en voi yleistää kurpitsan olevan pahaa. Eikä se tosiaan olekaan, sillä onnistuin improvisoimaan siitä niin uskomattoman herkullisen keiton, että tämä meni jopa suuren rakkauteni tomaattikeiton edelle epävirallisella rakkauslistallani. Keitto on muuten aika nopea valmistaa, mutta kurpitsan tappaminen on aikaavievää puuhaa. Kuoret ovat paksut ja kovat. Suosittelenkin ensin halkaisemaan kurpitsan, sitten kaapimaan siemenet pois, sen jälkeen pilkkomaan kurpitsan isoihin paloihin, jotka

Myöhäistä huomenta rakkaat lukijat! Kökkiäis-Keijot ja Marjatat mukavat. Aamulla puurossain silmä hilloinen. Maku on omenaa, mutt’ jotenkin toffeinen. Maalla mä kerran keittiöön jäin ja keittelin hilloa jotenkin näin: Omppuja lohkoiksi litroja viis, niillä mä täytin kattilan siis.     Sekaan halkaisin vaniljatangon, kaadoin myös vettä sisään rautasangon. Vartin sitä keittelin, sit sileeksi surrutin. Sokeria lisäsin, ripauksen vaan, liekö sitä tarvittu ollenkaan? Uuninkestävään vuokaan pääs’ seos, siellä kiehui tunteja pari – yhes keos! Pakastin hillon mukaani

Tällaisena sadepäivänä on ihana rouskutella etikkakurkkuja aamiaispöydässä ja kuunnella sateen ropinaa peltikatolla. Vaikka suunnitelmat mattojenpesureissusta menivätkin uusiksi, lomatunnelma on taattu. Pitkät yöunet, iso kupillinen kahvia, hyvä televisio-ohjelma sohvan nurkassa peiton alla nautiskeltuna ja rakkaat ihmiset ympärillä rentouttavat näinkin stressaantuneen ihmisen ainakin seuraavan vuorokauden ajaksi. Mietin ensin, onko reseptin nimi jotenkin typerä ja pitäisikö puhua etikkakurkuista, mutta kun kerran täällä mummolassa ollaan, isoäiti pääsee vierailulle otsikkoon. ♥   Isoäidin tillikurkut 500 g avomaankurkkua 1/2 dl sokeria 1 tl suolaa

Munakkaaltahan se näyttää, mutta uskokaa minua, kun kerron, että kyseessä on superherkullinen valkosuklaajälkiruoka. Ulkonäkö tässä Rocky Road -suklaanamissa olisi takuulla edustavampi, jos alakerrokseksi olisi sulattanut vaikkapa maitosuklaata. Helppohan se toki on näin jälkiviisaana huudella. Tämän valmistamisen pitäisi onnistua urpoltakin, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan sulatetun suklaan sekaan laitetaan karamellia, suolaisia naposteltavia, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä tai muuta, minkä jälkeen suklaa jähmetetään uudelleen ja leikataan paloiksi. Niin hyvää!   Rocky Road 185 g valkosuklaata 20 g voita 50 g