Aina välillä tunnen itseni idiootiksi. Olen kärsivällisesti yrittänyt opetella käyttämään läppärilläni Lightroomia, jotta kaikkia blogini kuvia ei tarvitsisi ensin siirtää langattoman verkon kautta Olympuksestani puhelimeeni, muokata niitä sitten VSCO-sovelluksella ja lähetellä kuvia sähköpostiin itselleni, mistä lataan ne koneelleni ja  sieltä lopulta blogiin. Se on hidasta ja hankalaa, mutta niin olen tehnyt kuukausitolkulla. Lopulta päätin kasvaa aikuiseksi ja pyytää apua.

Lightroom-ohjelmassa on samat presetit, joita ei saa sanoa filttereiksi, kuin VSCO:ssa, joten haaveilin siitä, ettei kuvia tarvitsisi säätää yksikerrallaan, vaan sävyt, valon määrän ja kontrastin voisi kopioida yhdestä kuvasta muihin. Unelmoin myös, etten tarvitsisi puhelintani kuvanmuokkaukseen. Ajatuksissani istuisin alas, katsoisin kerran läpi, miten homma toimii ja jatkaisin bloggaamista nopeampana ja tehokkaampana. Mutta Anna Erikssonin sanoin: “Ei se mennyt niin.“

 

Minun päässäni Lightroom on loputon sokkelo, joka toimii näin. Ota valokuvia ja siirrä ne koneelle johonkin kansioon. Avaa Lightroom ja luo joku kansio, joka ei ole kansio, vaan katalogi. Luo pari katalogia lisää ja samalla muutama kansio. Tuo kuvat kansiosta ohjelmaan, muokkaile niitä ja tallenna ne kansioon. Tallenna sitten edellinen kansio johonkin kansioon tai katalogiin, jonka olet luonut aiemmin. Pidä huolta, että yhtään katalogia ei ole koneesi Työpöydällä, ettet vahingossakaan jatkossa löydä niitä helposti.

Katso sitten, mihin kansioon lopulliset kuvat päätyvät, sillä ne eivät välttämättä ole siellä seuraavalla kerralla. Kiitä itseäsi, kun muistat johonkin naputtelemasi nimisarjan kuville, koska saatat löytää kuvasi hakutoiminnon avulla jostakin katalogista, jota et muistaaksesi ole kuitenkaan itse luonut. Ihan sama, niissä kaikissa lukee kuitenkin final.

Ehkä tämä tästä alkaa vielä edetä. Ei vaan ole yhtään sellainen olo, että olisi ikänsä naputellut tietokonetta ja tehnyt ensimmäiset kotisivunsa 12-vuotiaana. Tuntuu, että kaikki kerrat, kun olen kirjoittanut CV:ni loppuun olevani nopea oppimaan, olenkin härskisti valehdellut. Houkutus on suuri jatkaa kuvien muokkaamista puhelimella. Ehkä kuitenkin treenaan vielä hetken ennen yöunia. Tai siis en, koska kappas – käynnistyslevy on taas täynnä! :D

(mekko saatu Onlylta)