Miten neljä viikkoa voi kulua noin nopeasti? Istun pöllämystyneenä kotisohvallani miettien, aloitinko työt Wernerillä tosiaan vasta viime kuussa. Päädyin töihin kirjakustantamoon oikeastaan vähän sattuman kautta. Kävin heillä työhaastattelussa enkä saanut hakemaani työpaikkaa, mutta sain sen sijaan muutama päivä haastattelun jälkeen toiselta haastattelijoistani puhelun, jossa sain työtarjouksen. Niinpä aloitin helmikuun puolivälin jälkeen työt viestinnän ja verkkokaupan parissa kirja.fi-verkkokaupan tuottajana. Hitto, miten onnellinen olen!

Kirjat ovat aina olleet lähellä sydäntäni eikä niiden yhteiskunnallista merkitystä voi alleviivata tarpeeksi.  Rakastan kirjoja iinana, äitinä, siskona, avovaimona ja tyttärenä sekä nyt myös työntekijänä. Nyt saan olla edes hetken osa WSOY:n, Tammen ja muiden Wernerin alla toimivien kirjakustantamojen tarinaa. Isoimmat kustantamot tunsin jo ennestään, mutta Johnny Kniga, Bazar ja Kosmos olivat esimerkiksi oudompia. Kyllä, myös Kniga, vaikka Jo Nesbø on suosikkidekkaristejani. En vaan ole aiemmin juurikaan kiinnittänyt huomiota lukemani kirjan kustantajaan.

Ensimmäisen viikon olin töissä aivan pihalla. Kuulostaa ehkä normaalilta, mutta yksi inhokkiolotilani on olla hyödytön ja sellaiselta minusta viikon ajan tuntui. Opettelin nimiä, rooleja, neukkareita, prosesseja ja työvälineitä. Tappelin kahvikoneen kanssa ja tärisin innostuksesta. Halusin niin kovasti olla avuksi, mutta olin lähinnä hukassa. Moppasin paniikissa yhteisen keittiön lattialta kengistäni tulleita kurajälkiä, jotta en saisi huonokäytöksisen ihmisen mainetta heti alkuun. Iltaisin olin kaikesta tiedosta niin ähkyssä ja väsynyt, että nukahdin jo iltakuudelta yöunille. Siksi tämän postauksen kuvitus on pääasiallisesti kännykkäräpsyjä, ei vaan ole ollut energiaa ottaa kameralla kunnolla kuvia pitkään aikaan.

Toisella viikolla pääsin jo kirjoittamisen makuun. Tutustuin myös työpaikkani ihastuttavaan konseptiin nimeltä SAA OTTAA -hylly, jossa on ennakkokappaleita ja muita satunnaisia kirjoja, joita henkilökunta saa ottaa kotiin. Arvaa vaan, montako kirjaa olen jo raahannut luettavaksi? Kaikkea Anna Puun elämänkerrasta Segalin Love Storyyn. Ensimmäisen viikon kannoin läppäriäni sinnikkäästi isossa ja tyylikkäässä käsilaukussa, toisella viikolla tunnustauduin jälleen reppuihmiseksi ja palasin käyttämään rähjäistä Kånkeniani. Ei kestä selkä enää painavaa käsilaukkua. Tällä viikolla osallistuin myös Kakkakikkareen synttäreille ja tapasin siellä mm. Paula Norosen sekä Minna Kivelän.

Kolmas viikko oli erityinen siinä mielessä, että työkavereideni sairaustapausten vuoksi pääsin opettelemaan alakerran kirjakaupan myymälän kassan sekä kaupan järjestyksen ja sain ensimmäistä kertaa vuosiin olla kassalla töissä. Lisäksi kirjoitin artikkeleita mm. fantasiakirjallisuudesta, jossa en ole yhtään sisällä, mutta myös muutamasta suosikkietsivästäni, josta oli helppo tuottaa tekstiä. Näitä kirjoituksia käytetään nyt ja myöhemmin kevään aikana, joten valitettavasti en voi vielä linkittää tänne mitään mestariteoksiani.

Neljännellä viikolla opettelin erilaisten GIF-tarrojen tekemistä verkkokauppaan ja kirja.fi:n sometileille. Fiilistelin sitä, miten kivoja ja auttavaisia työkavereita toimistolta löytyykään. Korjailin jo julkaistuja artikkeleita ja hakusanaoptimoin sivuston sisältöä. Kuulostaako tylsältä? Kaikkea muuta! Juuri tällaista touhua rakastan eli hiomista ja hinkkaamista. Saan tyydytystä, kun tilastot näyttävät, että luvut nousevat ja homma toimii. Luin myös gradua Soturikissoista päästäkseni paremmin sisälle tuohon varsin kiehtovaan maailmaan. Haluan tietää, mistä kirjoitan, joten tänä vuonna tulee takuulla luettua montaa minulle uutta kirjasarjaa.

Tahdon vielä kiittää kaikkia, jotka tsemppasivat työnhaussa somessa ja jakoivat omia kokemuksiaan. Tukenne oli todella merkityksellistä ja tärkeää! 🫶🏼

Psst! Tein oman postauskategorian kustantamojutuille. Instagram-kyselyn mukaan ne kiinnostavat kovasti!📚