LIPUT SAATU / HKT

Ah, takana on virkistävä uintireissu. Iho on kevyesti kananlihalla ja mieli jo alkusyksyssä. Se tuoksuu ilmassa ja rapisee kuivina lehtinä lenkkareiden alla. Ja mikäpä sen kivempaa syystekemistä kuin teatterireissut, joten vinkkaan nyt esityksestä, joka teki paluun teatteriin ja jota ei kannata jättää väliin. Kävimme poikani kanssa viimeksi katsomassa Tatua ja Patua Helsingin kaupunginteatterissa, nyt vuorossa oli erilainen näytös, vaikka sekin lapsille sopiva. Glitterit kasvoille, merenneidot korviin ja kuohuviinilaseja nostelemaan. (Lapsella oli Lehtikuohua, mistä hän oli hyvin ylpeä.)

Helsingin kaupunginteatterin Pieni merenneito perustuu H. C. Andersenin satuun ja Disney-elokuvaan. Lyhyesti juoni on se, että merenneito rakastuu ihmiseen ja tekee merinoidan kanssa diilin päästäkseen pinnalle hurmaamaan rakkautensa kohteen. Merinoita on tietysti kiero, ja lopussa saa jännittää, hallitseeko merta pian hurja merinoita vai pienen merenneidon isä. Muistan tarinan jo lapsuudestani, elokuvan jälkeen opettelin heiluttelemaan varpaitani kuin merenneito saatuaan jalat. Kaikki biisitkin löytyivät jostakin selkäytimestä.

Miksi sitten mennä teatteriin, jos voi katsoa leffaa kotona? Syitä on monia! Yksi suurimmista on tämän upean esityksen lavastus. Merenalaiset tapahtumat on toteutettu taidokkaasti, ja monta kertaa esityksen aikana havahtui miettimään, että täsmälleen noin tosiaan valo siivilöityisi vedenalaiseen kallioon. Värikkäät merenelävät, jättimustekalan liikkuvat lonkerot, vaijereiden varassa uiva merenneito ja muutenkin koko vedenlainen maailma oli luotu niin upeaksi kokonaisuudeksi, että teki mieli sukeltaa yleisön joukosta sekaan. Seuraavassa kappaleessa on muutama spoileri, viimeinen kappale on turvallinen luettavaksi.

SEURAAVA KAPPALE SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!

Muutama asia jäi ihan erityisesti mieleeni. Lavalla kuullut “Disney-biisit” olivat minulle tuttuja lapsuudestani, mikä tietysti loi hyvää fiilistä, mutta teatteriesityksen juonessa oli hieman poikkeamaa. Teatteriesityksessä esimerkiksi korostettiin useasti, miten Ursula on Tritonin sisko, mitä en muistanut lainkaan lapsuuteni Disney-elokuvasta. Voi olla, että en vain tajunnut sitä aikanaan, mutta voi olla, että se on lisätty tähän versioon tuomaan jännitettä hahmojen välisiin suhteisiin. Ursulan tuho oli myös hieman erilainen, ja se ikoninen sateenkaari, jonka Triton atraimellaan taivaalle maalaa, jäi puuttumaan sadun lopusta.

SPOILERIT PÄÄTTYVÄT.

Ja voi, se Ursula! Sanna Saarijärvi on MIELETÖN roolissaan. Siis sillä tasolla, että olin kahdesti kananlihalla hänen vuokseen. Pienen Pärsky-kalan ohella nimeäisinkin Ursulan esityksen upeimmaksi hahmoksi, vaikka Ariel, Sebastian-rapu ja Louis-kokki ansaitsisivat myös mitalit osaamisestaan. Esitys herätti meissä molemmissa paljon tunteita. Nauroimme ääneen ja tirautinpa pienet itkutkin muutamaan otteeseen. Enkä muuten ollut yleisössä ainoa, sillä naistenhuoneessa pyyhittiin levinneitä ripsivärejä peilien edessä kilpaa. Se, jos mikä, on onnistuneen esityksen merkki.

🐚 Varaa liput Pieni merenneito -näytökseen Helsingin kaupunginteatteriin syksylle 2023 TÄÄLTÄ! Näytöksiä on joulukuulle asti. 🧜🏼‍♀️

(kuvat näytöksestä lehdistökuvia)