Olipa ajanjakso. Olen aivan sekaisin päivistä, viikoista ja kuukausista, sillä poikani sairastui (ensin koronaan ja sitten vielä flunssaan), ja minun k-viruksen jälkioireeni ne vain venyivät ja venyivät. Kuusi viikkoa! Jossakin vaiheessa oireeni pahenivat niin, että jouduin ottamaan työpäivän jälkeen päiväunet, minkä jälkeen nukuin vielä vähintään 12 tunnin yöunet siihen päälle. Jaksoin siis tasan tehdä töitä ja viedä ja hakea lapsen koulusta. Siinä oli arkeni.

Nyt tuntuisi, että tunnelin päässä alkaa vihdoin näkyi valoa. Kävin toki työterveyden kautta ihan lääkärissäkin, mutta hän ei löytänyt minusta mitään vikaa. Pääsin jopa labraan, jossa todettiin, että kaikki on tosiaan kunnossa. Mutta kun ei vaan yhtään tuntunut siltä, kun sydän hakkasi ja koko ajan yskitti. Nenäliinojakin kului pakkaustolkulla. Ette todellakaan tahdo nähdä punaista ja rohtunutta nenääni läheltä.

Nyt kuitenkin olen saanut levätä vähän maalla, ja saavuin poikani kanssa tänne Tampereelle juhlimaan synttäreitäni. Meillä on huone hotellista, jonne pääsystä lapsi on kovasti haaveillut. Huoneeseen pyydettiin respasta kainosti kylpyammetta ja sellainen myös saatiin. Kylpyvaahdon toin kotoa, sillä ei ole The Body Shopin marjaisan Bath Blendin voittanutta. Sen tuoksu on aivan ihana, ja iho jää kylvyn jälkeen erityisen pehmeäksi, sillä tämä ei ole kovin pesevä kylpytuote. Arviota itse hotellista tulee vasta, kun aamiainen on testattu, mutta toistaiseksi olemme viihtyneet hyvin.

Hyvä muuten pyytää lastaan useita kertoja rauhoittumaan iltatoimille ja unille. Huomennakin on aikaa tehdä kivoja juttuja eikä kaikkea tarvitse kokea heti sillä hetkellä, tiedättehän? Nyt lapsi nukkuu levollisena kuuden tyynyn keskellä ja minä naputtelen konettani aivan ylikierroksilla innostuksesta. Tampere! Hotelli! Kylpyamme! Ystävät! Pikkusisko! Ja vaikka mitä. Pelkäsin jo, että tämäkin reissu pitäisi perua sairastumisen vuoksi monien muiden tavoin.

Pitkään kestänyt neljän seinän sisälle eristäytyminen, liikunnan lopettaminen kokonaan lyhyitä kävelymatkoja lukuun ottamatta, loputon yskiminen, huonolaatuinen lohturuoka ja surkeisiin uutisiin maailmalta keskittyminen eivät tehneet hyvää minulle, mutta onneksi se energinen Iina pääsi kaivautumaan jostakin takaisin pintaan. Nyt sen on tosin mentävä nukkumaan, että se pysyy huomenna lapsensa perässä, kun jahdataan pokemoneja ja käydään Tampereella kivoissa paikoissa.

Siispä kauniita unia täältä viileistä hotellilakanoista! 

Psst! Ai, mihin ihmeen  zen-tiikeriin viittaan otsikossa? Näihin Crazy Grannyn uusiin hapsukorviksiin tietysti! Ostin ne “elämä voittaa” -tsemppilahjaksi itselleni. 🐯