Näitkö jo paitani? Ehtikö korvamato ryömiä korvaasi? “Last Christmas I gave you my heart…” Ole hyvä! Sain jokin aikaa sitten viestin, miksi en merkitse enää kuvien alle vaatteiden ja asusteiden merkkejä. Käytän niin paljon joko vanhoja tai secondhandina ostettuja vaatteita, etteivät niiden tiedot auttaisi löytämään samanlaisia. Lisäksi en tahdo tukea pikamuotia, joten vaikka olen löytänyt joulunpunaisen X:n takin, en tägäisi siihen brändiä X, vaan kirppissovelluksen, josta sen ostin. X ei tarvitse tai ansaitse tukeani.

Tämä takki ei valitettavasti ole materiaaleiltaan kuin hieman kehuttava, mutta se saa materiaalinsa anteeksi värityksellään. Pitähään jouluttajalla olla joulunpunainen takki. Ulkona oli niin karmiva ilma, että sinne en lähtenyt takkia kuvaamaan. Taloyhtiön parvekkeella olisi voinut piipahtaa, mutta valitettavasti tupakanpolttajien määrä on kasvanut jostakin syystä viime aikoina suuresti ja parvekkeella on aina joku hajuherne käryämässä.

Olen käyttänyt tätä paitaa nyt suunnilleen viikon putkeen, mutta eipä tullut ennen tätä aamua mieleenkään kuvata paitaa, vaikka se on kiva. Muistelin huvittuneena Jyväskylän blogiaikoja, kun kaikki asut piti kuvata aina korkkarit jalassa. Tai no, ensinnäkin kaikki asut piti aina kuvata. Aivan sama, oliko kyseessä vain farkut ja tuubitoppi, asun kuvaaminen oli tär-ke-ää.

Ja sitten ne korkkarit. Käytin kyllä korkkareita opiskeluaikoina enemmän, mutta kun nyt selaan vanhoja kuvia, niin enhän ole millään voinut käyttää niitä noin usein! Toki ballerinatossukausiakin oli blogissa, mutta korkkareita suorastaan vilisee blogin alkuaikojen kuvissa. Nyt niitä näkyy täällä ehkä kolmesti vuodessa ja silloinkin kengät ovat melkein aina nämä mustat tylsimykset. Kohta niitä ei näy lainkaan, kun alkaa talvikenkien aika eli vanhat Crocsit ja nastakengät kaivetaan kellarista esille. Mutta voisihan korkkarit pukea työpaikan pikkujouluihin? Ei mitään toivoa!

Olen myynyt pois suurimman osan korkkareistani. Osasta luovuin, koska ne olivat niin korkeita, etten keksinyt mitään tapahtumaa, jossa haluaisin kiduttaa jalkojani niin. Osa kengistä taas jäi raskauden myötä pieniksi, kun jalkani muoto muuttui räpylästä vielä räpylämmäksi. Jätin jäljelle vain kaikista leveimmät lestit ja mukavimmat korot. En ole varma, miten tämä joulutakkipostaus muuttui epämääräiseksi korkkariavautumiseksi, mutta ehkä tällainen ajatuksenvirta on ihan hyvä muinaisjäänne vanhoilta blogiajoilta. Vai mitä mieltä olet? :)