Peppukuvia ja raakoja tomaatteja
FARKUT SAATU / VERY NICE
No terve! Tai siis terveisiä, täältä pienen kotini sohvannurkasta nimittäin. Alan olla enemmän terve kuin sairas. Olen tuijottanut nyt viikon suolalamppua, Plantuin raakoja tomaatteja, telkkaria, läksyjä tekevää lastani, puhelintani, työtietokonettani, ystävältä saatua leikkokukkakimppua ja omia varpaitani, jotka on verhottu vuoroin untuvatossuihin, vuoroin villasukkiin. Jokohan voisin kohta sanoa, että selvisin tästä viruksesta? Ainakin se vaihe on toivottavasti lähellä.
Näitä kuvia ei todellakaan otettu tällä tai edes viime viikolla, vaan otin parit kuvat tuolle farkkumerkille jo edellisviikolla. (Tämä ei siis ole yhteistyö, vaan pakollinen merkintä postauksessa.) Tämän viikon vietin 80% pyjamassa ja 20% joogahousuissa ja villapaidassa. Nenäni on niistämisestä rohtunut ja punainen. En yllättyisi, jos silmieni verisuonet räjähtelisivät yskimisestä. En uskalla edes katsoa peiliin tämän virustaistelun jälkeen. Onneksi pian on kampaaja-aika. Vaikka hiukset näyttävät joissakin kuvissa ihan kivoilta, niissä on parin sentin harmaaseen taittava tyvikasvu.
Tuntuu hassulta olla muka oireeton, vaikka olo on näin irtonainen. Nenä ei vuoda, en yski kuin hullu enää, kuumetta ei ole enkä muutenkaan ole “flunssainen”, mutta… Huhhuh! Jo yhdet pienet rappuset saavat minut hengästymään ja pulssin tasaamiseen voi mennä pitkäkin aika. Aivan kuin olisin maannut sohvallani 30 vuotta viikon sijaan ja lähtisin juoksemaan maratonia. Kauanko koronasta palautuminen voi kestää? Ahdistava olo, kun en edes tiedä, koska uskallan mennä salille tai lenkille. Kävelen kyllä päivittäin, mutta en laske sitä oikein sellaiseksi liikunnaksi, jota kaipaan. Ystäväni Nina painiskelee ihan samojen tuntemusten kanssa, tämä tunne taitaa olla aika yleinen ison K:n jälkeen.
Kaipa halusin vaan kertoa, että selvisin. Oli vähemmän kamalaa sairastaa, kun sain viestejä muilta saman viruksen kourissa kituvilta ja pystyin vaihtamaan ajatuksia ja jakamaan rehellisiä fiiliksiä koronasta. Nyt keskityn palautumaan täysin ja alan nauttia kevätkaduista, jotka on harjattu puhtaiksi minun sairastaessani. Tämä joogahousuissa talven viettänyt laiskiainen odottaa jo farkkujen kaivamista kaapista. En edes muista, mitä ihanuuksia siellä on! Ikävöin ainakin näitä leveitä farkkuja ja mitä tahansa mom jeans -farkkupariani. Ihanaa kevät tulee! ☀️
Write a comment