Herättyäni vuosia aina aamulla lapsen kanssa samaan aikaan tuntuu hassulta, että voin toisinaan nukkua aamulla pitkään, kun poika on isällään. Minun kohdallani “pitkään” tarkoittaa jotakin 8-9 väliltä, mutta se tuntuu uskomattomalta. Elän edelleen niin, että tykkään tehdä asioida aamuisin ja aamupäivisin, illat rauhoitan kotoiluun. Niinpä sovimme eilen Ninan kanssa treffit yhdeksitoista Oodin eteen. Sieltä lähdimme kiertämään Töölönlahtea. Toisella kierroksella pysähdyimme kahvilaan, jossa olen aina halunnut käydä.

Taideterassin muut asiakkaat olivat sisällä, mutta me tahdoimme nautiskella maisemista. Kahvitassillani ollut pala paikan omaa luomusuklaata oli kuin pala taivasta. En ole tummien suklaiden fani, mutta tässä oli ihanasti rousketta ja maussa kunnolla kardemummaa. Harmittaa, etten ostanut kokonaista levyä mukaan, se oli vielä niin kauniissa kääreessäkin. Onneksi tuonne pääsee äkkiä takaisin, sillä Töölönlahden kiertää ihan hetkessä. Samalla voi ihailla näkymiä.

Jatkoimme päivää vielä Pupu-ravintolavisiitin ja pakettien noutamisen muodossa. Tilaan aina Weekendin, mutta lopetettuani lihan ja kanan syömisen, joudun keksimään suosikkisalaattiini uuden pääraaka-aineen. Vuohenjuusto oli kanan tilalla ihan jees, Nöpsyn isä taas vannoo kananmunan nimeen. Jatketaan vielä etsintöjä. Paketissa, jonka noudin, oli niinkin tylsä tilaus kuin varaosia termospulloihini. Ninalla sentään oli ihania kosmetiikkatuotteita. Iski pakettikateus.

Pitkästä aikaa tulin kirjoittelemaan ihan vain kuulumisia. Ei kai tänne kuulu mitään sen kummempaa. Ilmoitin pojan kouluun(!), se taitaa olla elämässäni isoin juttu tällä hetkellä. Ystävät painostavat kovasti lataamaan Tinderin, mutta miesseura ei voisi vähempää kiinnostaa. Kaikki lähestymisyritykset olet vain torjunut nopeasti. Kerroin jo kesällä nauttivani siitä, että olen yksin ja samalta tuntuu edelleen. Sitäpaitsi, kuten pomoni joskus ennusti, tulen tasan löytämään seuraavan elämäni miehen Disney-tyyliin Hietaniemen torilta, kun tartumme samaan mansikkaan ja katseemme kohtaavat. Niin tämä minun elämäni vaan aina menee. Asiat tapahtuvat, kun aika on oikea.

Psst! Töölönlahden jäällä oli paljon ihmisiä, mutta lintuja, jotka yleensä ovat levittäytyneet kaikkialla, ei näkynyt. Jossakin vaiheessa ensimmäistä kierrosta siihen selvisi syykin! :D #kokoontumisrajoitukset