ARVOSTELUKAPPALEET SAATU KUSTANTAMOILTA

Rakastan kirjoja. Rakastan. Ra-kas-tan! Ja teen kaikkeni, että edes promille kirjarakkaudestani siirtyy pojalleni. Erään saksalaistutkimuksen mukaan säännöllisellä ääneen lukemisella voi vaikuttaa erityisesti poikien lukuintoon. Pojista, joille oli luettu ääneen, lukemisesta piti 44 %. Niistä pojista, joille taas ei ollut luettu, lukemisesta piti vain 24 %. Tyttöjen lukuintoon ääneen lukemisella ei ollut tutkimuksen mukaan vastaavaa merkitystä. Panee ajattelemaan.

Toinen kiinnostava tutkimustulos oli, että jo pelkästään kotona olevien kirjojen määrä vaikuttaa lapselle välittyvään lukemisen malliin ja on yhteydessä osaamiseen. Huikeaa! Meillä ei ole kirjahyllyä, joten kymmenet ja kymmenet kirjani ovat isossa arkussa piilossa. Tämä tulee kuitenkin muuttumaan pian, sillä olohuoneemme näyttää kesän lopussa hyvin erilaiselta. Tahdon meille tärkeiden asioiden olevan enemmän näkyvillä. Pojan kirjahyllyn pidetyimmät kirjat ovat lohikäärmeen suojeluksessa, tutustutaan niihin nyt hieman enemmän.

Maan uumeniin (Rinna Saramäki, Sami Saramäki) on taskulamppuseikkailukirja. Eikä se tarkoita tässä tapauksessa sitä, että kirjaa luetaan salaa peiton alla taskulampun valossa. Ehei, tämän kirjan sivut heräävät eloon paljastaen salaisuuksia, kun niitä valaisee toiselta puolelta taskulampulla! Itse tarina on sopivan hurja, mutta ei pelottava, jotta se kiinnostaa. Kuvituksen yksityiskohtien tutkimiseen on uponnut meiltä rutkasti aikaa.

Julius on merenneito (Jessica Love) ei ole mukana postauksessa siksi, että tässä olisi jotenkin taidokasta tarinankerrontaa. Oikeastaan tekstiä on hyvin vähän. Kuvitus ja kirjan aihe ovat kuitenkin sellaiset, joita tahdon nostaa esille. Julius näkee kauniita merenneitoja ja tahtoo itsekin sellaiseksi. Se, miten hänen mumminsa ja muut ihmiset siihen reagoivat ja kuinka Julius heijastelee heidän reaktioitaan, ovat kirjan punainen lanka. Varsinkin lasten, mutta oikeastaan ihan jokaisen meistä. olisi hyvä saada vahvistusta sille, että kukin saa pukeutua, kuinka haluaa ja näyttää, miltä haluaa.

Karkkikirja (Vuokko Hurme, Anni Nykänen) on myös minun mieleeni! Eri karkkien valmistustapoja ja historiaa sekä makuaisteja ja reseptiikkaa sisältävä ihanan värikäs kirja on jokaisen herkkusuun mieleen. Olen itse kasvanut nuortenlehtien parissa erilaisia testejä tehden, joten ilahduin erityisesti siitä, että tästä kirjasta löytyi makea testi.

Yökoulun pieni kauhukäsikirja (Paula Noronen) sijoittuu Kauhulan alakouluun eli maailman kammottavimpaan opinahjoon. Siellä opiskelee muumioita, zombeja, ihmissusia, luuranko ja muita outoja, mutta kilttejä otuksia. Antti Huisku -homekasvusto ja piereskelevä otus toimivat takuuvarmoina naurattavina kerta toisensa jälkeen, vaikka Nöpsy osaa kohta kirjan ulkoa.

Robotti koulussa (Linda Liukas) on Hello Ruby -sarjan neljäs kirja. Tässä on tuttuun tapaan ensin satu ja kirjan lopussa hauskoja tehtäviä liittyen esimerkiksi tekoälyn toimintaa. Tämän kirjan ostin itse, sillä tykästyin ykkösosaan ostettuani sen ja aion kerätä pojalle koko sarjan. Ykkösosa syntyi muistaakseni joukkorahoituksella ja “koodauskirja” lapsille nousi niin suureksi hitiksi, että siihen vaadittiin jatkoa. Vuonna 2014 Liukas palkittiin Valtionpalkinnolla digitaalisen teknologian ymmärrettäväksi tekemisestä lapsille.

Kamalan ihana päivä (Elina Kauppila) on ensimmäinen mindfulness-kirja lapsille johon olen törmännyt. Kannattaa lukea Elsan postaus kirjasta, tilasin kirjan luettuani blogijutun siitä. Varsinkin tämä lause postauksesta kuulosti kovin tutulta: “Jo pelkästään satu antoi itselleni uusia toimintamalleja arkeen. Tunteiden sanoitus jää itsellä monesti siihen, että totean huomaavani kiukun, mutta en saa sitä oikein puserrettua lapsesta pois, vaan lopulta kiukustun itsekin. Eihän arki tietenkään mene kuin sadussa ja siksi kirjan lopusta löytyvät 21 yhdessä tehtävää ja helppoa mindfulness- harjoitusta yksityiskohtaisine ohjeineen tuli tarpeeseen.

Fannin tunnetaitokortit (Julia Pöyhönen,Heidi Livingston) ovat isoja ja selkeitä. Näitä voi alkaa käyttää jo taaperoikäisen kanssa, mutta esikouluikäinen saa kuvista ja teksteistä jo eri tavalla irti. Tunnetaitokortit on jaettu tunnekortteihin ja pulmakortteihin. Korteissa tutustutaan tunteisiin ja niiden tarkoituksiin kuvin ja tekstein. Eniten olen kuitenkin saanut irti siitä, miten korteista oppii ihan konkreettisia tunnesäätelytapoja. Samalla lapsi oppii empatiakykyä. Tunnelämpömittaria tarvitaan, kun mietitään tunteiden voimakkuutta.

Seuraava kuvaus korttien hyödyllisyydestä sopii sekä tunnetaitoja opetteleviin lapsiin että jääräpäisiin aikuisiin: “Lapsen on usein hankalaa jälkikäteen miettiä, miten olisi voinut toimia jossakin pulmatilanteessa toisin, sillä oman erheellisyyden kohtaaminen ja tarkka oman toiminnan arvioiminen on vaikeaa. Korttien avulla voi harjoitella ongelmanratkaisua tarkastelemalla tilanteita etäämmältä.

Psst! Jos janoat lisää faktaa lapsista, nuorista ja lukemisesta, kurkkaapa Lukukeskuksen sivuille! :)