PELI SAATU / MARTINEX.FI

8:30 Aamupalaa ja työt tulille. Herään joka aamu herätyskelloon, sillä koetan säilyttää päivärytmin etätöissäkin. Aamiaista syömme kaikki vähän eri aikaan. Itse en osaa syödä heti herättyäni, vaan tarvitsen ensin aamukahvin ja vasta 30-60 minuutin päästä kahvista tulee nälkä. Nöpsy taas syö ennen lastenohjelmia ja saattaa joskus jatkaa vielä niiden jälkeen. Uutena juttuna pojan päiväkoti alkoi julkaista videosisältöä ja pitää aamupiirin FB-liven avulla, tästä meillä tykätään todella paljon. Sitä saa luvan kanssa katsoa aamupalapöydässä. Vähän ennen kymmentä poika lähtee ulkoilemaan, jotta aamupalaverini aikana on hiljaista ja rauhallista. Mitä luksusta, en voisi olla kiitollisempi.

10:00 Aamupalaveri ja lapsi ulos. Etätyöaikana pidämme aamupalaverin päivittäin ja koetamme tsempata toisiamme läpi rankan ajanjakson. Töissä olen Suomen maajohtajana Zadaalla. Koronavirus-tilanne näkyy meillä jonkin verran myynneissä, sillä ihmiset ovat selvästi tajunneet, että kotona ehtii nyt kuvata omia vaatteita, asusteita ja kenkiä myyntiin, ja niillä tienaakin mukavasti. Samoin moni arvostaa, kun ei tarvitse sopia tapaamisia, vaan paketit liikkuvat kansainvälisesti. Olen todella onnekas tehdessäni töitä secondhand-alalla, joka on kasvava ja erittäin ajankohtainen.

12:00 Lounasta ja yhteistä aikaa. Äh, miten harmittaa, etten  ehdi osallistua ruuanlaittoon. Se on rakkain tapani metsälenkkien lisäksi meditoida ja rauhoittua. Yritän kuitenkin syödä rauhassa ja päästä hetkeksi eroon työajatuksista. Lounastauolla ehtii myös pikavisiitille Tokmannille, jos on oikein tehokas. Päätin, että minä käyn kaupassa tästä perheestä, koska olen vähiten riskiryhmää. Mihinkään kauas en lähde, vaan pikkukaupungin lähikaupan valikoima riittää mainiosti. Täällä päin ei ole tartuntoja todettu, joten tuo lähikauppa on ehkäpä “riskialttein” paikka, jossa vierailen. Vielä kun saisi estettyä, ettei pappa karkaile kauppaan.

13:00 Töitä tehotahdilla. Lounaan jälkeen minä jatkan töitä turbovaihteella, Nöpsy ja mummu taas katsovat yleensä leffaa tai pelaavat. Pappa nukkuu tässä välissä päikkärit. Suomalainen Martinex lähetti meille tällä viikolla jättipaketin pelejä ja leluja, jotta aika kuluisi kivojen juttujen parissa. Heillä on viikonlopun ajan eli 29.3. asti 20% alennus Lelut ja pelit -kategorian tuotteista, suosittelen lämpimästi tilaamaan tekemistä perheen pienimmille. Martinexista kirjoittelin pidemmin tässä postauksessa ja nyt annan heille mielelläni näkyvyyttä, sillä jos voin jotenkin edistää kotimaisten yritysten asemaa, teen sen.

Jos lounas tulee syötyä nopeasti, sen jälkeen ehtii itsekin lounastauolla vähän pelailla. Suomipeli on tällä hetkellä suosikkini. Keksimme siihen 5-vuotiaalle sopivat säännöt, mutta koululaisille ja jopa aikuisillekin saa peliin haastetta, jos haluaa, sillä pelityylejä on monia. Toivon mukaan kaupungeista tarttuu tietoa pienen, tulevan eskarilaisen päähän samalla, kun hän keskittyy hokemaan, että: “mä kyllä varmaan häviän tän.” Ihastuttava peliasenne nuorella herralla, joka muuten voittaa lähes aina. Eilen illalla pojan isä oli mukana pelaamassa videon välityksellä, etäsuhde vaatii vähän luovuutta.

15:00 Pikainen kahvitauko. Ennen viimeistä rutistusta keitän vielä kahvit. Saksassa vietetään yleensä tähän aikaan lounastaukoa, joten teen työpäiväni lopulla usein asioita, joihin en tarvitse tiimitovereideni apua. “Puuttuvat” työminuutit teen iltaisin ja viikonloppuisin, kun vastailen Instagramissa, regrammailen ja teen somessa pakolliset pikkutehtävät, joita ei voi jättää maanantaille (koska esim. IG-storyt eivät näy kuin 24 tuntia). Pyrin hoitamaan nämä esimerkiksi pojan mentyä nukkumaan, jotta hän ei koe, että työni vievät aikaa pois meidän yhteisestä ajastamme. Se on nyt erityisen tärkeää.

16:00 Ulos vapauteen. Läppäri pamahtaa kiinni tasan neljältä enkä avaa sitä enää ennen seuraavan päivän aamua. Vien yleensä heti pojan ulos, jotta isovanhemmat saavat metelivapaata aikaa ja minä raitista ilmaa pysyäkseni järjissäni. Koko ajan täällä ollessa on morkkis siitä, että tarvitsen näin paljon apua järjestääkseni työpäiväni. Samalla olen onnekas, kun pääsen käymään kaupassa vanhemmilleni ja heidän ei tarvitse kohdata pöpöpesäkkeitä kaupoissa ja apteekeissa. Jos otan joitakin blogikuvia, kuten esimerkiksi nämä sunnuntaihin asti käynnissä olevan Didriksons-arvonnan kuvat, teen sen lähes poikkeuksetta illalla.

Toivottavasti nämä poikkeusjärjestelyt ovat pian ohitse. Tarkoitus oli siirtyä kohti Helsinkiä tällä viikolla, kun pojan isi vihdoin parantui flunssastaan, mutta huonolta näyttää. Se, että Helsinki (tai no, Uusimaa) suljettiin, kertoo meille, että sinne ei ole menemistä, vaikka teoriassa meillä olisi oikeus palata kotiin. Päätimme yhdessä, että siellä ei ole nyt hyvä olla koko perheen voimin. Minä en saa töitäni tehtyä, emme pääse ulkoilemaan kunnolla ja vannon, että pääni räjähtää neljän seinän sisällä jo parissa päivässä. Luonto pitää pääni kasassa. Samoin Nöpsyn, sillä kaksi tietokoneella istuvaa vanhempaa on lapselle todella huono kombo. Jatkamme siis isovanhempien auttamista ja luovien videopuheluiden soittelua isi-osastolle.

Tuntuu, että nyt on tarjolla vain huonoja tai vielä huonompia vaihtoehtoja.  Toisaalta arvostan hurjasti, että työni mahdollistaa etätyöt. Toivotaan silti, että tilanne normalisoituu. ♥