Aloitin yökiskoprojektin jo viime vuoden puolella, kun selvisi, että niskakipuni on oikeastaan seurausta siitä, että puren stressaantuneena öisin hampaitani yhteen. En onneksi narskuttele niitä, mutta pureminen tekee tuhoja sekin – kanssanukkujat eivät vaan häiriinny siitä. Tämä oivallus selitti myös sen, miksi hampaani reikiintyvät nykyään helpommin. Tuhoan hammaskiillettäni hurjalla tahdilla. Alkuperäisen yökiskomuottiajan piti olla loppuvuodesta, mutta sairastuin ja jouduin siirtämään sitä. Aikaa siirrettiin kolmella kuukaudella. Ollapa rikas ja voidapa vaan teetättää kiskot yksityisellä ilman tätä kuukausien jonotusta.

Nyt vihdoin tuo hammasmuottien otto olisi ollut tällä viikolla, mutta arvatkaapa, tuntuuko hyvältä idealta lähteä Kylmäkoskelta Helsinkiin hammaslääkäriin? Ei. Arvatkaapa myös, olenko stressannut leukani ihan erityisen jumiin tämän virustilanteen vuoksi? Olen. Muottiajan jälkeen olisi ollut kahden viikon päästä sovituskäynti. Emme tietenkään tiedä yhtään, mikä on virustilanne silloin, joten jos en olisi päässyt sovituskäynnille, en olisi saanut kiskoja ja muottiaika olisi ollut turha.

Ahdistuneena kerroin tästä tilanteesta alkuviikosta Instagramissa ja yllätyksekseni sain paljon suosituksia väliaikaisesta “kiskosta” hammaslääkäreiltä ja muilta purentavikaisilta stressaajilta. Oikeasti tuo kapine on kai nimeltään purentasuoja. Suojan voi muotoilla kuuman veden avulla omaan suuhun sopivaksi. Tässä välissä on muuten pakko pahoitella epämääräisiä termejäni, jos joku hammashuollon ammattilainen lukee tätä. Eihän tarvitse erikseen sanoa, etten ole terveydenhuollon ammattilainen, vaan yksityishenkilö, joka kirjoittaa omasta elämämästään, enkä suosittele ketään toimimaan samoin kuin itse toimin?

Harkitsin siis väliaikaisen purentasuojan tilaamista, kun tulin jälleen kerran todistaneeksi, että huolet kannattaa AINA kertoa äidille. Jopa vielä näin 32-vuotiaana. Äidilläni oli nimittäin juurikin tuollainen väliaikaissuoja varastossa! Niinpä muotoilin sen illalla ja nukuin viime yön läpinäkyvien “lätkäjätkäsuojien” kanssa. Vähän pitää poskiosia leikata noista, mutta muuten sujui hyvin. Oi, miten mieleen tulvivat teiniaikojen muistot! Oliko muilla niitä ihania, sylkiaukoilla varustettuja käytössä? Muistatteko, miten huippua ne oli ottaa mukaan kavereille yökylään? Lapsenikin repesi nauruun aamulla nähtyäni minut! :D

 

Edit: Kiskojen suunnittelu aloitettiinkin jo viime vuoden toukokuussa. Hyvin etenee.