Vaatekaappini on kaaos, mutta liikun sen kanssa kohti parempaa. On ollut kiva huomata, että kapseli-aiheiset postaukset, joita voikin nyt selata näppärästi blogini kapseli-kategoriasta, olivat viime kuussa luetuimpia juttujani blogissa. Se, että pyrkii kutistamaan vaatekaappiaan ja täsmentämään omaa tyyliään ei suinkaan tarkoita, etteikö voisi seurata muotia. Sellaiset turhat luulot kannattaa karsia heti aluksi. Jokainen kapselivaatekaappi on omistajansa näköinen.

Oma tavoitteeni on pitkällä juoksulla vapauttaa tilaa kotoa, säästää rahaa ja vähentää vaateahdistusta. Kapselipukeutumista voi kokeilla vaikkapa kuukauden verran ja jos se ei tunnu hyvältä, ei sitä tarvitse jatkaa. Minuakin pakottaa vain ääni pääni sisällä. Ehkä alitajuntaan jää kytemään ideoita, joita voi myöhemmin hyödyntää, vaikka lopettaisikin kesken? Oma suunnitelmani, jossa olen edennyt jo vähäsen, on eriteltynä tuossa alla.

     

Näin lopetan asukriisini:

  1. Mietin hyvin tarkkaan, mitä (muka) tarvitsen uutena. Joskus halu ja tarve menevät iloisesti sekaisin ja shoppailu toimii eräänlaisena lohtuna. Ei hyvä kirppislöytö ole syy ostaa uutta joka viikko, Iina. (Kyllä, komennan välillä itseäni.)
  2. Puran vaatehuoneen tilanteen jakamalla vaatteet PIDÄ-, EHKÄ- ja POIS-kasoihin. Tämän askeleen tein jo osittain, joten edessä on päätös, mitä kautta pääsen vaatteista eroon pienimmällä vaivalla.
  3. Ilmoittaudun ilmaiselle kurssille, jolla opettelen toimivan vaatekaapin salat. Jos Caps Look -blogiin, jota seuraan jo lähes fanaattisesti, liittyvä maksuton kurssi kiinnostaa, sinne pääsee helposti liittymällä tälle sähköpostilistalle. Rekistetöitymislinkki on kaupallinen, ja sitä kautta osallistutte täysin maksutta. Kurssi on videomuotoinen ja sillä opetellaan kokoamaan “vaatekaappi, joka palvelee omistajaansa sen sijaan, että omistaja palvelisi vaatteitaan ostamalla niille jatkuvasti uusia ystäviä ja säilytystilaa”.
  4. Asetan itselleni tavoitteen. Vuoden alusta käytän samaa kapselia kahden kuukauden ajan kunnes olen valmis siirtymään pidempiin jaksoihin TAI kunnes vaatekaappini on niin pieni, että se on jo itsessään kapseli.

toppi – Guess by Marciano

paitamekko* – Ellos (saatu)

housut – Katri Niskanen

kengät – Nike

Viikonloppuna hengailin Kylmäkoskella mm. tällaisessa, marraskuun kapselivaatekaapistani kootussa asussa, jota käytin myös viikolla töissä. Huitulasta tuli jo Instagramin puolella useampi tiedustelu. Jotkut taisivat ihastua printtiin yhtä kovasti kuin minä showroomilla! Sain valita vaatteita Elloksen sampleista, jotka olivat vanhasta mallistosta ja lähdössä pois uuden malliston tieltä.

Näytekappalerekit pursusivat toinen toistaan kauniimpia pitsimekkoja, vaaleanpunaisia toppatakkeja ja vaikka mitä ajankohtaista. Hylkäsin mm. trumpettihihaisen villamekon, koska sen malli ei ollut täydellinen, vaan ihan kiva. Jätin myös ottamatta hattaraisen, vaaleanpunaisen takin, vaikka tiesin, että siitä saisi tosi kivat kuvat, mutta sen pituus oli päälläni hassu.

Päätin jo etukäteen, etten keksi väkisin jotakin otettavaa, vaan mietin järjellä. Printtihuitula kuulostaa jo sanana heräteostosten ilmentymänä, mutta se on täynnä “minun värejäni” ja sitä voi käyttää hyvin monella tavalla. Tätä on myynnissä myös pilkullisena ja kukallisena, mutta ne eivät olleet tyylisiäni. Jos joku siellä nosti kulmiaan, että nyt on turhaa tavaraa, niin odotapa vaan, kun saan valmiiksi jutun, kuinka monella tavalla sifonkisen paitamekon voi pukea! On valtava edistysaskel, etten raahannut kotiin kassillista vaatteita.

Ihanaa maanantaita kaikille! Marraskuusta tulee kuulemma lämmin.♥

(*kaupallinen linkki)