Tyttö, jolle päiväunet eivät sovi
Kello on vasta vähän yli kaksi iltapäivällä. Silti aamupäivän ulkoilu ja riehuminen sekä sen jälkeen pidetty lyhyt työhetki nukuttavat niin, että silmäni eivät meinaa pysyä auki. Tekisi mieli panna tulitikut silmiin. En uskalla mennä makuuasentoon sohvalle, etten nukahda. Tiedän jo vuosien kokemuksella, ettei minun kannata syödä tukevaa lounasta, ettei vireystilani laske liikaa tähän aikaan vuorokaudesta. Tunnen, etten saa mitään aikaiseksi ja näen kaiken jo hieman sumeana. Päiväunet eivät kuitenkaan tule kuuloonkaan. Eivät minun kohdallani.
Kadehdin kaikkia, jotka voivat nukkua päiväunet. Toiset saavat virtaa vartin pikaunista, toiset taas voivat vedellä keskellä päivää sikeitä jopa muutaman tunnin ja herätä sitten uusina ihmisinä. Minä en pysty sellaiseen. Nukunpa päiväunet mihin aikaan tahansa, ne eivät virkistä minua. Ärsyttää, kun yritän puhua tästä ja saan vastaukseksi suosituksen, joka perustuu johonkin tutkimukseen. Kaikkihan johtuu siitä, että nukun väärin. Pitäisi nukkua vain kolme minuuttia. Vai oliko se 20? Ei, kun tutkimus sanoikin 42.3 minuuttia. Ihan sama, sillä nukunpa kuinka vähän tai paljon hyvänsä, jos teen sen keskellä päivää, en herää enää kunnolla. Uskokaa jo, kokeiltu on.
Päiväunet muuttavat minut zombieksi. Tiedättehän elävät kuolleet? Näyttävät ehkä ulkopuolisille normaaleilta, mutta pään sisällä ei liiku mitään. Herään edelleen väsyneenä, mutta niin, että minua oksettaa ja on kylmä. Harmaa harsokerros silmieni edessä on vain paksumpi kuin ennen unia. Jos lähden päiväunilta autoa ajamaan, en välttämättä muista, kummalla puolella tietä kuuluu ajaa. Päikkäreistä ei siis ole minulle mitään hyötyä, oikeastaan päinvastoin.
En vaan ymmärrä, mistä ihmeestä tämä voi johtua. Miksi toiset voivat nukkua koska vaan, mutta minä en? Kun poikani oli vauva, olin väsynyt valvomisesta ja kävin hormonien vuoksi ylikierroksilla. Arvatkaa, oliko kiva kuulla, että kannattaisi nukkua silloin, kun vauvakin nukkui? Arvatkaapa, yritinkö taas todeten, että ei onnistu vieläkään. Löytyykö kohtalotovereita, joiden on vaan pakko keskittää nukkuminen yöaikaan? :/
(Hipanema-rannekoru saatu)
nasu86
Minäkin haluaisin nukkua. Yöt on itselle ne vaikeimmat välillä. Heti jos joku vähänkään kaihertaa mieltä.. niin sitten nukutaan huonosti jos nukutaan ollenkaan. Olenhan mä sulle siitä jo kertonutkin. Toivottavasti teillä yöt rauhoittuvat että saatte kaikki nukkua. ❤ Mies nukkuu vaikka mikä olisi…
Iina / MouMou
Joo, muistelinkin niin. Olisipa miehen unenlahjat! :D <3
Satu
Kuulostaa tutulta! Päikkärit pilaavat päivän aivan totaalisesti. Kun lapsi oli pieni, kuulin aina noita neuvoja että pitäisi nukkua yhtä aikaa…kokeilin alkuun aika usein ja riippumatta unien pituudesta loppupäivä meni zombiena, jolla on hirveä päänsärky, muisti ei toimi ja vielä kova ärtymys päälle. Matkustaessa pitää muistaa lukea tarpeeksi kiinnostavaa kirjaa tai katsoa leffaa, ettei pääse nukahtamaan. Pökkyräpäisenä on varsin ikävää vaihtaa konetta tai tehdä muutakaan, joka vaatii edes pientä tarkkaavaisuutta. Olen siis vakuuttunut, että päikkäreitä ei voi opetella, se vaan sopii joillekin ja toisille ei.
Iina / MouMou
Mä oon päätynyt samaan. Pakko olla siitä kiinni, ettei meille vaan sovi se homma. :/
Amanda
Joo sama homma. Ei vn pysty! Päikkäreiden jälkeen olo on kurja ja kiukkuinen eikä pää tosiaan toimi!! Ärsyttää kun kaikki jankuttaa ett mene päikkäreille kun lapset nukkuu. Kun voiskin!
Iina / MouMou
Joo, toi kiukku vielä… Melkein hävettää taantua sellaiseksi kakaraksi! :D
nnn
Itse en “saa” insomnian vuoksi nukkua päivisin. Menee muuten koko rytmi sekaisin. Silloin kun insomnia oli pahana ja valvoin 3 kk putkeen, olisin kyllä nukkunut IHAN MILLOIN tahansa, mutta kun ei.
Nykyään en kyllä nukahda juuri mitenkään päivisin (koska en saa unta ilman lääkkeitä), joten päiväunia en siitäkään syystä nuku. Yhteen aikaan ennen insomniaa nukuin huvikseni usean tunnin päivä- ja yöunia (taisi vähän masentaa:D), koska rakastan nukkumista.
Minäkin heräsin päiväunilta aina koomaisena, eikää se kooma tainnut edes mihinkään hävitä, mutta jostain ihmeen syystä pidän siitä :DDD Tai päiväunet ovat mielestäni niin taivaallisia, että vaikka herääkin oksufiiliksellä, naama turvonneena ja ilman ajan- tai yhtäänminkääntajua, on se silti sen arvoista.
Ah. Nukkuminen <3
Ymmärrän kyllä hyvin, jos sen zombieolon haluaa välttää. Unilääkkeiden takia herää aina jonkin verran zombina, niin ehkä siihen on vain tottunut. Joskus kaiholla mietin, miltä ihmisistä tuntuu herätä _oikeasti_ levänneenä? En enää edes muista, miltä se tuntuu.
P.S. Parhaat päiväunet tuli aina nukuttua lapsena autossa. Usein lähdin äidin mukaan ihan minne tahansa vain siksi, että halusin nukkua autossa.
(Ehkä tämä insomnia iski, koska olen vain nukkunut liikaa elämäni aikana nuorempana :'D)
Iina / MouMou
Sitä tunnetta tulee kyllä varmasti ikävä. Kyllähän unen kuuluisi virkistää.
Mutta mitä, kolme kuukautta putkeen? Aika kamala. Mikä siihen auttaa? Tai siis voiko sitä ennaltaehkäistä? :/
ccc
onpa sulla lyhyet sormet.
Iina / MouMou
Ihmiset sormet on mitoitettu niin, että niillä on optimaalinen kaivaa omaa nenää.
nasu86
Täällä toinen tappi sormi ilmottautuu ja voin todeta että hyvin onnistuu kyseinen toiminta ??
Iina / MouMou
:D <3
Anonyymi
Ja pitkä kieli :O
Iina / MouMou
Se ei toivottavasti liity nenään! :D
Anonyymi
Täysin sama juttu minullakin. Päiväunet eivät todellakaan virkistä, päinvastoin. Ja voi sitä kiukun määrää sen jälkeen…
Iina / MouMou
Vähän pelkään, ettei tämä tilanne tule muuttumaan ajan kanssa. :/
Nanna
Täällä! Tutulta kuulostaa. Lapsen vauva-aikana taisin muutaman kerran nukkua päikkärit ja kadehdin niitä jotka köllivät tyytyväisinä pikkuistensa vieressä. Lapsikin olisi nukkunut pidempiä unia, jos vieressä olisi ollut nukkumassa (mutta siltihän se olisi ollut mun “omasta ajasta” pois omalla logiikallani :D) Päväunet oli myös varma keino pilata seuraavan yön uni.
Tilanne on hieman muuttunut nyt toisessa raskaudessa. Ensimmäisessä en ollut juuri normaalia väsyneempi, mutta nyt keho onkin sitä mieltä että ne päiväunet voi ottaa, ja ne jopa virkistää. Ainakin pariksi tunniksi.
Iina / MouMou
Oi, kunpa munkin kroppa vähän viisastuisi! :)
emzi
MINÄ! Oon kokeillu päikkäreitä niin monta kertaa ja tajunu joka kerta että ei ei ei ei kannata ku sit vaan oon väsyny enkä jaksa mitään.
Iina / MouMou
Meillähän on kohta kasassa zombie-armeija! :D
Kiti
Sama juttu! Päiväunien jälkeen on huono olo, ontto pää ja yöunet menevät pipariksi. Sitäpaitsi vihaan heräämistä! Haluan herätä vain kerran vuorokaudessa. :D
T: Kiti
http://www.lily.fi/blogit/katso-tarkemmin/miksi-hapeamme-itkemista
Iina / MouMou
HAHA! Ymmärrän! :D
Annu
Hep! Täällä bingo! Sama ongelma ko sulla, ihan tökkyrässä koko loppupäivän! ei sovi ei…nyt joskus, hyvinhyvin harvoin, otan nokoset (ei pieniä lapsia huollettavana enään) ja aina herättyä kiroan, että eipä olis kannattanu…
Iina / MouMou
Sama juttu! En mä tiedä, miksi edes yritän! :D
PiiaH
Täällä toinen! Hormonit, ylikierrokset ja tissiä rakastava kiljuva lapsonen. Joka tänäänkin herännyt 5.24. Vauvakaan ei siedä äidin päiväunia. Jo
Muutaman kuukauden ikäisenä mönki lähelle ja puri nenää…. epäilen että lapseni päälle kaatui synnärillä jonkun hoitajan espresso… onneksi tulee kevät.
Iina / MouMou
Voi pieni! Voin kuvitella tuon puraisun. <3
Mutta kevät onneksi helpottaa. Syksy on pahinta aikaa. :/
kerttu
Mäkään en voi nukkua päiväunia ilman, että siitä 99% todennäköisyydellä tulee ihan jäätävä päänsärky ja tosi pitkäksi aikaa tokkurainen olo.
Sen sijaan mikä toimii mulle on nukahtaminen, ja se on ollut mulle ihan opittu taito. Laitan silmät kiinni ja lepään hetken, annan kropan nukahtaa. Ja sitten kun nukahdan, niin nukahdan vain ihan muutamaksi sekunniksi kunnes herään.
Kutsun sitä humpsahdukseksi. Se tuntuu tosiaan siltä kuin putoaisi johonkin maailman pehmeimpään kaivoon, ja kun tunnen sen, kroppa herää. Yleensä yksi kerta riittää mulle, mutta joskus teen sen parikin kertaa. Sen jälkeen tuntuu siltä, että aivot on jotenkin saanut buutattua ja on paljon virkeämpi olo.
Mutta tosiaan joo, täällä ollaan samassa veneessä, päivällä en voi nukkua kuin sellaisessa tilanteessa että tiedän, ettei päikkäreiden jälkeen enää tarvitse tehdä mitään, tai ainakaan mitään tärkeää.
Iina / MouMou
Oho, toi on mieletöntä! Mutta tunnistan sen tilan. En vaan osaa tehdä sitä tahallisesti. :)
Syksylintu
Minusta tuntuu, että taaperoarjessa olen koko ajan enemmän tai vähemmän zombi. Onnellinen zombi kylläkin. Pää ei toimi kunnolla ja jos onkin sellainen päivä, että tunnen itseni pirteäksi aamulla, se harvinainen herkku loppuu siinä aamupäivän muuttuessa iltapäiväksi!
Olenko enemmän zombi ilman päiväunia vai niiden jälkeen? En osaa sanoa.
Joskus päiväunet vievät yöuneni (todellä ärsyttävää, kun päivällä tuntuu että on PAKKO nukkua, että jaksaa, muttei sitä unta sitten riitäkään yöllä), joskus herään päikkäreiltä zombina ja todella huonovointisena (oikeasti joskus ihan oksettaa/kuvottaa), joskus pienet torkut ovat ihan paikallaan enkä selviäisi iltaan asti ilman niitä. Eli joskus päiväunet sopii minulle, joskus ei. Ja sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla, miten juuri sinä päivänä käy. Sen jälkeen voi sitten aina pohtia, kannattiko :D.
Mutta olen huomannut, että stressi vie herkästi yöuneni. Menen kiireen keskellä herkästi ylivireystilaan eikä uni enää tule vaikka olen todella väsynyt oikeasti. Silloin pitää oikeasti yrittää nukkua niin paljon kuin pystyy ja siitä se taas helpottaa. Vaikka ne päiväunetkin.
Iina / MouMou
Iltapäivä on kyllä pahin. Kuin suo, jonka läpi on tarvottava joka päivä. Aamut on mun lempiaikaa! :)
Stressi on kyllä kurja tyyppi!
Sara┃Sara's Fab Life
Mulla on ongelmana että:
A. Nukun sen 8 tuntia. En juurikaan yli, joten univelkoja on ihan turha kuvitella nukkuvan pois
B. Sisäinen herätyskello. Jos en ole mennyt ajoissa nukkumaan vaan tavallista myöhempään, herään viimeistää vain tunnin myöhemmin kuin normaalina päivänä (eli jos arkisin herään klo 7 niin viikonloppuisin viimeistään klo 8 vaikka olisin mennyt kolmelta nukkumaan).
C. Huolimatta siitä kuinka pitkään nukun, oon silti ihan väsynyt. Taitaa olla liian vähän syvää unta.
Iina / MouMou
Toi sisäinen herätyskello on kyllä paha. Siunaus ja kirous samassa… Itsehän heräsin ylioppilaskirjoituksiin ilman herätyskelloa siten, että päätin illalla, että herään tiettyyn aikaan. Sairasta! :D
Satu
Joo! Minä jopa joskus unohdan _kuinka puhutaan_ päiväunien jälkeen. Ihme juttu. Ainoa tapa päästä yli zombiudesta on nukkua oikeastaan melkein yöunien pituiset päiväunet, mutta sehän ei oikein sovi normaaliin arkeen.
Iina / MouMou
En ihmettele yhtään! :D
M
Haha, tuli tää postaus mieleen äsken. Mää nukun aina jotku vartin päikkärit ja mulla on onneksi virkiä olo sen jälkeen. Ei jostain syystä tuu pidemmästi nukuttua. :) Iltatyön takia mulla on unirytmi muutenki sellanen että valvon aina jonnekki kahteentoista tai yhteen.
Iina / MouMou
Tuo olisi kyllä niin hyvä taito! :)