Synttäripoika Stadikalla

Voi, Siltsu! Komeimman tangokuninkaan ikinä syntymäpäiväjuhlia vietettiin Stadionilla jo 16. elokuuta, mutta sain vasta nyt kirjoitettua tämän postauksen loppuun. Kuvia tuli räpsittyä hurja määrä enkä jotenkin saanut muodostettua ajatuksiani lauseiksi. Teki mieli vaan ladata tänne tuhat kuvaa ja naputella sata sydäntä tekstiksi. Jari Sillanpään 50-vuotissyntymäpäiväkonsertti oli aivan mielettömän ihana kokemus. Kiitos siitä Jarin lisäksi miehelleni, joka ystävällisesti hommasi liput minulle ja äidilleni Jarista nauttimaan. Noorahan oli samalla keikalla, mutta se selvisi minulle vasta vähän ennen keikkaa. Ostimme sitten suosiolla yhdessä Antti Tuiskun joulukuun keikalle liput, kun kuitenkin olemme näköjään hyvin usein samoissa tapahtumissa.

Siltsun synttärikahvit, jotka mies tarjosi meille Kulta Katriinan ja Fazerin avustuksella, osuivat makuhermoon. Vadelmakakun palanen oli pehmeän täyteläinen, mutta kuitenkin sopivan keveä. Kahvikin oli täydellistä. (Oikeasti mukin pohjalle jäi reilusti puruja, mutta koska kyseessä oli Siltsun konsertti, en valita sanallakaan.) Kun liput oli tarkastettua ja kakkukahvit nautiskelu, siirryttiin kuuntelemaan päivänsankaria. Kentällä oli mukavasti porukkaa, mutta pääsimme silti aika eteen keikkaa seuraamaan. Sen verran romuna tuo selkäni on edelleen, että seuraavalle keikalle tarvitsen kyllä istumapaikan. Tunnustan, että viimeiset kappaleet menetimme, sillä oli pakko lähteä kotiin selkäni ja vähän myös seuraavan päivän aikaisen aamuherätyksen vuoksi.

Väliaika, joka oli  konsertin ehkäpä ainoa huono asia, kesti puolisen tuntia ja tuntui pieneltä ikuisuudelta. Tunnustan, että ilmapalloja pelkäävänä ihmisenä yleisön sekaan heitetyt jättipallotkaan eivät tuntuneet kivalta idealta. Onneksi äitini pelasti minut, kun iso punainen pallo lähestyi ja jähmetyin jääpuikoksi kauhusta. Kahdesti! Muuta ns. negatiivista en konsertista oikein keksi. Väliajan jälkeinen puolisko olikin alun kevyempään menoon verrattuna sellaista tykitystä, että unohdin kameran ja kuvaamisen melkein kokonaan. Kuuntelin Bohemian Rhapsodyt ja My Wayt leuka maassa ihaillen sitä, miten joku osaa laulaa niin hyvin. Kiitos Jarille huikeasta keikasta. Nähdään ja kuullaan taas pian! ;)

Psst! Vaikka keikka oli täydellinen, minun konsertti-iltani ei ollut mitään verrattuna Einon kokemukseen! :D