Ekoilu jatkuu

Löysin blogini uumenista EKOVALINTOJA-teemaviikon. Pidin joskus teemaviikkoja hyvinkin usein, mutta sitten ne vaan jäivät. Nykyään elämäni on niin epätasapainoista, etten voi edes viikoksi sitoutua minkäänlaiseen aikatauluun, joten teemaviikkoja on jotenkin vaikea toteuttaa. Kun tilanne muuttuu, niihin voisi toivottavasti taas palata. Nyt keräsin erään vanhemman teemaviikon postaukset yhteen postaukseen, kun aihe on muutenkin ollut blogissani lähiaikoina pinnalla. Samalla kirjoittelin ylös ajatuksia siitä, miten nämä asiat liittyvät elämääni nykyään, sillä tuo teemaviikkohan on pidetty blogissani jo vuonna 2010. Eli pieni ikuisuus sitten. HERTTINEN SENTÄÄN! :D

1. Kierrättäminen on ekojuttu, jota olen tehostanut viime vuosina ihan tosissani. Sen lisäksi, että opettelin tietoisesti tykkäämään kirpputoreista, joita joskus jopa inhosin kaikenlaisten mielikuvien vuoksi, olen alkanut myydä vanhoja vaatteitani niillä. Ennenhän vaatteet, joihin kyllästyin, joko lojuivat vaatekaapissani tai dumppasin ne varastoon. Nykyään kirppistelyn lisäksi myös annan vaatteita pois, ja ne vaatteet, joita kukaan ei osta tai edes huoli ilmaiseksi, vien vaatekeräykseen. Sinne kun voi onneksi viedä myös niitä vaatteita, jotka ovat ehjiä ja hyväkuntoisia, mutta eivät kovin muodikkaita.

2. Liikkuminen eli minun kohdallani toiselta nimeltään “yksityisautoilun välttäminen” on hyvällä mallilla edelleen. Julkisia käytän Helsingissä vieläkin välillä, mutta aina, kun vaan mahdollista, kävelen paikasta toiseen. Silloin on helpompi arvioida matkaan kuluva aikakin, kun oma aikataulu ei riipu kulkuneuvon kuljettajasta, ratikkalinjoille parkkeeranneista urpoista tai muista yllättävistä muuttujista. Samalla saa päivän hyötyliikunnat  hoidettua niin sanotusti pois alta varsin kätevästi.

3. Asuminen on aihe, joka aiheuttaa nykyään meikäläiselle harmaita hiuksia. Tällä hetkellä meillä on asuinneliöitä tarpeeseemme nähden aivan liikaa. Hyvä asia on se, että vuodenvaihteessa pääsee muuttamaan pois, kun vaan löytäisi sopivan asunnon. Asuntomme sisällä sujuu elämä kuitenkin kivasti. Tiskaamisen sijaan hommat hoitaa tiskikone ja vanhan pyykinpesukoneen asemesta pyykit pesee puhtaaksi uudempi, energiatehokkaampi malli. Voi, kun vaan tietäisitte, millaisella tappokoneella pyykkini Tampereellakin pesin. Mutta tämä pihi opiskelija ei ostanut uutta, kun kone kuitenkin toimi. Hyvä sekin on kyllä punnita, milloin on perusteltua heittää pois jotakin, mikä vielä toimii.

4. Ruokailutottumukset minulla ovat muuttuneet sen verran, etten vastaa enää yksin taloutemme jääkaapin sisällöstä, mikä tässä tapauksessa ei ole kyllä yhtään hyvä asia. Ennen keksin aina uusia ruokia vanhojen ruokien jämistä ja söin samaa ruokaa vaikka viikonkin putkeen. Nyt täytyy tsempata vielä lisää, sillä taloutemme toinen osapuoli ei syö samaa ruokaa kahta päivää putkeen, vaan jämien hyödyntäminen jää minulle. Elämä jätesankona on joskus haastavaa.

5. Ekojuttujen hypettäminen jatkuu entistä vahvempana ja innostus vaan syvenee. Koko ajan tulee uusia merkkejä, jotka tuunaavat vaatteita ja asusteita tai valmistavat niitä kierrätysmateriaaleista. Bloggaajana pyrin tuomaan esille pieniä ja vähän isompiakin merkkejä, joiden ideologia on hyvä. Kokonaan en ole riistomerkkejä silti hylännyt, sillä niiden valikoimista löytää valitettavasti helpommin haluamansa ja joskus tietysti rahatilanne määrittelee sen, miltä merkiltä jonkin tuotteen voi sillä hetkellä ostaa. (Pitäisikö tähän kohtaan muuten lisätä suositus hankkia ekotietoinen puoliso? Heh, vitsi.)

6. Jätteiden lajittelu on valitettavasti heikoimpien puolieni listalla. Tässäkin kohdassa mennään onneksi koko ajan kohti parempaa, ja suurin ongelma lieneekin se, miten keittiön kierrätyspisteestä saisi vielä kompaktimman. Lehtiä ja mainoksia kerääntyy välillä niin paljon, että eteinen suorastaan tulvii niitä. Pakko keksiä tähän jokin parempi järjestely tai vaan opetella viemään ne lehdet useammin keräykseen. Vaunujen kanssa kun lähtee ulos ei vaan oikein halua raahata mukanaan ylimääräistä tavaraa, sillä jätekatoksen kautta ei ole kovin helppo koukata vaunujen kera.

7. Ekovaihtoehtoihin tutustuminen jatkuu sekin hienosti. Tietoisuus maapallomme nykytilasta leviää jo pakostakin myös niiden ihmisten mieliin, jotka ekoasioiden kohdalla yleensä lyövät sormet korviin ja lallattavat kovaan ääneen. Ekologisemmat vaihtoehdot on onneksi brändätty jo monesti niin, että ne kiinnostavat myös niitä lallattelijoita ja tuhahtelijoita. Ja mikä parasta. Joissakin asioissa se standardimalli on jo itsessään energiatehokas ja luonnonmukainen eikä mitään erikoisversiota, joka olisi tuota standardimallia “vihreämpi”, edes tarvita. Pisteet siitä!

(Jotenkin pääsin aasinsiltoja pitkin kierrättämisestä lasinkeräykseen ja siitä sitten lasiin ja lasitaiteeseen yleisesti. Siksipä kuvituskuvina on Iittalan uuden Ruutu-maljakon kuvia.)