Mitä mielessä liikkuu
Ja heti otsikon luettuani eräs nuoruuden suosikkibändeistäni nimeltä Movetron alkaa pauhata päässäni: “Uaa, iuu, iuu, auu, uaa, iuu, iuu, auu – tiedän, mitä sun mielessäs liikkuu…” Mutta ei välitetä siitä. Poraudutaan hetkeksi hieman syvemmälle pääni sisään, koska siellä ei ollakaan vierailtu ihan hetkeen. Viime viikkoina on tullut suunniteltua syksylle vaikka mitä uutta ja ihmeellistä. Tuntuu, että seison tienristeyksessä, josta lähtee kymmenen polkua, jotka kaikki vievät eri suuntiin. Ajattelin, että tilanteen selittäminen teille selkeyttäisi myös omia ajatuksiani.
Olen koko ajan vain varmempi, etten aio jatkaa opintojani kemian parissa syksyllä. Pidin vuoden taukoa opinnoista, jotta voisin kerätä rahaa niiden jatkamiseen, mutta tämä vuosi on vain varmistanut sen, että minun kuuluu olla ihmisten parissa eikä missään laboratoriossa piilossa. Nykyisen työni lisäksi kalenteriini mahtuisi työ jossakin fyysisessä lokaatiossa. Vaihtoehtoja on muutamakin, mutta pitää vielä miettiä, mikä olisi se minulle sopivin vaihtoehto. Ihana muuten huomata, että on vielä olemassa työpaikkoja, joissa työhakemuksesta kiitetään ja valintojen varmistuttua hakijoita informoidaan tilanteesta. Arvostan.
Blogin suhteen suunnitelmat ovat himpun selvemmät kuin siviilielämäni. Blogi tulee uusiutumaan syyskuussa sekä ulkoisesti että sisällöltään. En tahdo tehdä nyt kesällä isoa muutosta, joten siirsin sen suosiolla syksylle. Postauskategoriat tulevat muuttumaan selkeämmiksi, vanhoja postauksia tullaan poistamaan ja blogin genrekin toivottavasti selkeytyy enemmän. Muutoksia ei ole helppo tehdä, kun blogihistoriaa on takana jo 5,5 vuotta, mutta aion ainakin yrittää. Miettiessäni blogin nimen vaihtamista, saan kuitenkin niskaani vain naururyöpsähdyksiä. Se olisi kuulemma liian iso muutos. No, taidan tavallaan olla samaa mieltä.
Että sellaisia mietelmiä! Onko teistä joku samantyylisessä risteyksessä tällä hetkellä? Vai onko tulevaisuutenne uran, harrastusten ja vapaa-ajan suhteen täysin selvä? Jos on, kadehdin teitä. Ihan todella. :)
Maakariakka
Mulla on myös syksyllä uutta edessä: aion hankkiutua opiskelemaan sivutoimisesti mutta silti tavoitteellisesti kirjoittamista.
Vapaa-ajalla keväällä aloitettu kotoiluekoilublogini vie jatkuvasti enemmän aikaa ja tuottaa yhä enemmän iloa. Muuttokaaoksen seassa blogikin oli vähän kaaoksessa, mutta nyt taas selkenee.
Kivat muutokset piristävät mieltä, on mitä odottaa ja fiilistellä :)
MouMou
Ooh, kirjoittamista! Voi kateus. Isosti tsemppiä ja isoja inspiraatioita tulevaan! :)
Maakariakka
Kiitos!
MouMou
:)
windi
Mulla alko soida ihan sama biisi päässä heti, kun näin otsikon bloggerin päivittyneiden listalla :D Tuli tosiaan pauhautettua kyseistä bändiä joskus aikoinaan.
Vähän uusia suuntimia on meneillään, asuinpaikaksi vaihtuu loppukesästä Jyväskylä ainakin pariksi vuodeksi. Kiitos tästä kuuluu ammattiopistolle, joka minut opiskelijakseen hyväksyi.
Ihana varsinkin tuo viimenen kuva! :)
MouMou
Uuh, uusi kaupunki! Onnea siis sinne. Toivottavasti kotiudut. :)
nasu86
noh minun loppu vuoden sekä siitä eteenpäin vapaa-aika menee marraskuussa syntyvän nyytin kanssa <3 aikamoinen elämän muutos siis luvassa täälläkin kun on esikoinen tulossa :) odotan innolla tulevia blogisi muutoksia, olet kuitenkin itsekkin kasvanut blogin mukana ja varmasti et ole joka saralla sama ihminen kuin melkein kuusi vuotta sitten :) olen roikkunut mukana jo about 4 vuotta ainakin… :)
MouMou
EN KESTÄ! <3 Vauvasekoaminen. Onnea siis! Miten voikin tulla näin hyvälle tuulelle vakiokommentoijan elämänmuutoksesta. :)
nasu86
<3
MouMou
<3
Marlena
Samoin täällä, eli masua kasvatellaan marraskuuhun asti! :) Ennen sitä on muutto toiselle paikkakunnalle, eli muutoksia, muutoksia…
Jään innolla odottelemaan “uutta” blogiasi ja kuulumisia, mihin elämä sitten ikinä johdattaakin! :)
MouMou
Apua, voi ihanaa! Isot tsempit sinnekin muutoksiin. :) <3
Oili
Mielenkiinnolla jään odottamaan miten blogi mukautuu kanssasi, ja toivottelen iloisia tsemppejä sinulle oman elämän pohdintoihisi. En nauraa pörähtänyt nimen vaihtamisen ajatuksellekaan, sillä joskus on kiva heittää asiat aivan uuteen kuosiin ja yllättyä siitä miten paljon tuo uusi kuosi piristääkään. :)
MouMou
Pitänee siis maistella muitakin nimivaihtoehtoja vielä! :)
Lauraa
Oon todellakin kateellinen jos jollain on jo tulevaisuuden suunnitelmat täysin selvät. Päätin keväällä 2012 että lähen lukioon koska ammattikoulussa ei oikein ollut sellaista alaa joka olisi tarpeeksi kiinnostanut, tosin ei mielessä kyllä ollut mitään ammatti joka tuntui omalta. Nyt on lukiota vuosi käyty ja oon edelleen samassa pisteessä. Vaikka sitä painotetaan että se pitäis alkaa jo olla selvillä, mutta siinä koeviikkojen aikana varsinkaan ei kiinnosta miettiä mitään ylimäärästä varsinkaan ku tulevaisuus saa vaan ahistuksen päälle.. Elämä olis vaan niin paljon helpompaa jos se haaveammatti olis ollu tiedossa jo monta vuotta, pystyis noissa lukio-opinnoissaki painottumaan johonkin suuntaan.
Pari vaihtoehtoa mulla periaatteessa on, mutta kun alan miettimään niitä enemmän niin pessimisti pääsee valloilleen ja alan kyseinalaistamaan sen että pärjäisinkö siellä kuitenkaan. Yleensä homma menee siihen, että ahistun vaan lisää ja en ees ajattele enää koko asiaa. Musta tuntuu, että kohta 2 vuotta on menny ja minä mietin vieläki mihinpäin lähteä. Toisaalta tuntuu, että niitä polkuja on ihan liikaa, mikään ei tunnu omalla ja lähimpä mihin suuntaan tahansa, eksyn kuitenkin..
Piti päästä avautumaan kun oon taas pari tuntia tän asian kanssa painiskellu. Toivottavasti sä saat valittua itelles just sen sopivimman tien, ehkä se reitti lopulta löytyy mullekki vaikka tällä hetkellä ei näytä niin hyvältä.. :)
MouMou
Avautuminen tekee hyvää! Ja lukioasia on kyllä ärsyttävä, kun itsekin menin sinne saadakseni lisää miettimisaikaa, mutta jo lukujärjestystä kasatessa opintojen alussa, kurssit piti valita jatko-opintosuunnitelmien mukaan. Ai, minkä jatko-opintosuunnitelmien?! AARGH. :)
Jenni
Syksyllä ois edessä valmistuminen sosionomiksi ja pitäis näin ikuisena opiskelijana siirtyä työelämään. Helpommin sanottu ku tehty, sillä työkenttä on niin laaja. :D Selkeämpää ois valmistua vaikka kosmetologiks ku tietää työnkuvansa, kun sosionomiks, jossa asiakkaina voivat olla lapset, nuoret, maahanmuuttajat, kehitysvammaiset, vanhukset, mielenterveyskuntoutujat… Joten vaikka mulla on kohta ammatti niin en silti tiedä, mitä haluan tehdä isona. :D Mutta katselen vähän mitä työpaikkoja on tarjolla niin eiköhän se oikea työ tule vastaan. :) Tsemppiä sulle syksyyn ja odottelen sun blogin muutoksia. :)
MouMou
Tuossa on kyllä varmasti puolensa ja puolensa. Toivottavasti päädyt kivaan työhön! :)
Hanna
Voi kun olisikin selvät suunnitelmat. Ahdistaa yhä enemmän tuleva syksy, kun tiedän opiskelevani täysin väärää alaa. Tekisi mieli vain pitää välivuosi, lukea sen unelma-alan pääsykokeisiin ja päästä tästä loputtomasta ahdistuksesta opintojen ja tulevan uran suhteen. Kun ei toisaalta tiedä, mikä on se järkevin ratkaisu… Kamalan vaikeaa tämä oman tulevaisuuden suunnittelu.
MouMou
Jos unelma-ala on tiedossa, sitä kohden kannattaa aktiivisesti pyrkiä. Voi onnekas, kun tiedät, mitä haluat. <3
emzi
Tulee olemaan kiva nähdä et mitä kaikkea syksyllä tapahtuu. :)
MouMou
Jännittää hurjasti, mitä kaikkea sitä päätyy pistämään uusiksi! :)
Nana
Elämä on siitä ihanaa, että aina ei tiedä minne se kuljettaa. Välillä on hyvä, että on tuttua ja turvallista. Kuten MouMou nimi ;)
MouMou
Aaw, ihanasti sanottu. <3
RagDoll
Kiva kuulla, että positiiviset muutoksen tuulet puhaltavat.
Voi kun sitä tietäisikin mihin sitä kuuluu, tai mitä pitäisi tehdä. Itse olen aivan hukassa. Päätin jo viime vuoden puolella, että vuodesta 2013 tulee muutoksien vuosi, mutta en edelleenkään osaa sanoa mitä haluan tai mihin suuntaan pitäisi lähteä.
MouMou
Mäkin odottelen sellaista valaistumista! :)
Ezraa
Ei todellakaan selkeää… Juuri pääsin 9. luokalta, ei mitään hajua mikä haluaisin olla “isona”. Ei oikeastaan kiinnosta mikään ammatti. En päässyt unelmien lukiooni, joka vaikeutti asioita entisestään, sillä siellä olisi ollut kaikki mitä haluaisin (kavereita, omanlaista porukkaa, paljon tanssi- ja kirjotusjuttuja ja muita ilmasutaitoon liittyviä asioita)…
Että nyt sitten keskeneräiset suunnitelmat ovat vielä keskeneräisempiä(y)
MouMou
Äh, onpa kurja kuulla. Toivottavasti en kuulosta liian kliseiseltä, kun sanon, että kaikella on lopulta tarkoituksensa. Ehkä se tuleva opiskelupaikka johtaa vaikka unelmien ammattiin! <3
Jenni
Ihanaa! Muutos voi olla aina hyväksi! :) En ole tainut koskaan aiemmin kommentoida, vaikka tulenkin tänne joka aamu :D
Itse sain tehtyä viime syksynä päätöksen että lähden vihdoin opiskelemaan alalle jolle olen aina halunnut, parturi-kampaajaksi.
Eilen sitten sain lukea netistä koulun sivulta sisään päässeiden nimilistasta oman nimeni. En ole ihan hetkeen jännittänyt niin paljon kun scrollasin nimilistaa omaan sukunimeni asti.
Nyt joudun tosin odottamaan maanantaihin, että saan tietää alan minne minut on kutsuttu. Hain nimittäin varalle kosmetologiksin, toivon tosin kovasti että minun ei tarvitse tyytyä siihen.
Maanantaita siis odotellessa! :)
MouMou
Mutta nyt kommentoit, jes! :D
Kamalan jännittävä viikonloppu sulla sitten edessä. Pidän peukkuja, että ykkösvaihtoehto aukeaa. <3
littleB
Voi kun olisikin selvät suunnitelmat! :P Oma tilanne kuulostaa jopa omiin korviin aika kaoottiselta; Olen töissä, käyn aikuislukiota ja opiskelen visualistiksi. Syksyllä mukaan tulee vielä markkinoinnin opinnot ja työtä haluaisin tulevaisuudessa tehdä kirjoittamisen parissa :D
Ja että mikäkö biisi soi nyt täälläkin päässä;
Uaa, iuu, iuu, auu, uaa, iuu, iuu, auu
tiedän, mitä sun mielessäs liikkuu
uaa, iuu, iuu, auu, uaa, iuu, iuu, auu
leikit oikeiksi kohta muuttuu
:D :D
MouMou
Apua, mikä tehotoiminainen! :D <3
Nonna
Siinä mielessä on vähän epäselvää tulevaisuuden suhteen, kun hain opiskelemaan ja kävin pääsykokeissa. Menee kuitenkin heinäkuulle ennen kuin saan tietää pääsenkö opiskelemaan vielä vaiko en. Jos pääsen niin paikkakunnan vaihto on jälleen edessä.. Mutta jos en pääsekkään niin sitten kaikki on ihan avoinna. Helpotusta tilanteeseen kuitenkin tuo avopuolisoni joka on luvannut olla tukena ja muuttaa sinne minne minäkin <3
MouMou
Voi, jännitys! Pidän peukkuja, että pääset opiskelemaan. :)
Jenni
Minä olin vielä reilu vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa. Vanhat opinnot eivät kiinnostaneet, enkä tiennyt mitä muuta tahtoisin tarkalleen tehdä. Nyt kaikki on aikalailla selvää, vain varmuus opiskelupaikasta puuttuu. En malttaisi millään odottaa, että pääsisin opiskelemaan sata lasissa ja kirjoittamaan kandia. Ainoa epävarmuutta aiheuttava asia on se, että mitä, jos en pääsekään opiskelemaan. Pääsykokeisiin lukeminen blokkaa monet kesätyövaihtoehdoista pois ja taloudellinen tilanne huolestuttaa. Onneksi vierellä on maailman paras avomies, joka jaksaa tukea ja kannustaa.
Mikään ei kyllä voita sitä tunnetta, kun tajuaa mitä haluaa ja, että kaikki se on oikeasti mahdollista.
MouMou
Totta kyllä. Pääsykoevaihe on varmasti stressaava monella tavalla ja luo hurjat paineet. Eli tsemppiä sinne! :)
Lotta
Olet todella onnekkaassa asemassa, jos pystyt oikeasti valitsemaan, missä haluat työskennellä. Itse olen etsinyt töitä viime lokakuusta lähtien, toistaiseksi tuloksetta. Minulla onneksi on vakituinen työ, joten hätää ei ole, ja toistaiseksi olen keskittynyt hakemaan ainoastaan paikkoja, jotka oikeasti haluaisin. Tässä keväällä olen nykyisestä työstä johtuen joutunut myös pitämään hakemisesta taukoa muutaman kuukauden ajan. Nyt olen taas aloittanut aktiivisen haun tavoitteenani päästä vaihtamaan työpaikkaa mahdollisimman pian kesäloman jälkeen.
Tällä hetkellä avoimena on kaksi hakemusta, ja tänä viikonloppuna olisi tarkoitus kirjoittaa ainakin kaksi lisää, toinen avoin ja toinen paikkaan, jonka ihan tosissani haluaisin. Harkinnassa on vielä pari vähemmän kiinnostavaakin paikka. Pikkuhiljaa alkaa epätoivo hiipiä, ja alan harkita että hakisin kaikkea, mikä on vähänkään sinne päin, enkä enää vain niitä todella mielenkiintoisia. Olen myös alkanut laajentaa tehtäväkenttää, ja saattaisin kelpuuttaa myös nykyisen toimenkuvani kaltaiset tai hieman vaativammat tehtävät samalta puolelta, vaikka oikeasti haluaisin vaihtaa toimenkuvaa. Paniikki tulee siitä, että olen elokuussa tehnyt kolme vuotta samaa työtä, mitä nyt välillä on tullut pieniä muutoksia tehtäviin. En haluaisi olla yhtään sen kauempaa työssä, jonka tekemisestä en nauti, sillä en halua jumiutua. Mitä kauemmin tekee samaa, sen vaikeammaksi lähteminen käy.
Eli uran tulevaisuus on siis auki, harrastukset pysyvät samoina, joskin ehkä liikuntamuotoa saatan vaihtaa, jos vain syksyllä on rahaa.
Mutta odottelen mielenkiinnolla muutoksia blogissa, sekä sitä mihin päädyt oman elämäsi kanssa. Onnea ajatusten selvittämiseen :)
MouMou
Tuo kieltämättä rajaa, jos etsii vain oikeasti mieluisia työpaikkoja. Tai edes vain oman alan! Mutta toivottavasti pian tärppää siellä päässä. :)
wenkula
MouMou on hyvä nimi! (:
Itselläni oli suunnitelmissa mennä opiskelemaan kondiittoriksi. Koulu olisi vain kestänyt vuoden sillä minulla on hotelli&ravintola-alan tutkinto(eli olen ravintolakokki). Kouluun siis vaadittiin ravintola-alan tutkinko mutta enhän minä sitten tullut valituksi. Mahdollisuus olisi että elokuussa pääsisin työkokeiluun ja sitä kautta näkisin millaista työtä kondiittorin hommat on(:(ja tuosta olisi hyötyä minulle myös työn haussa sillä kahvilatyöstäkin pidän) Uusi kotikin on hakusessa, tämä kiinteistö missä nyt asustelen tulee erityisryhmienn käyttöön. Onneksi tässä on sentään 6kk aikaa saada uusi kämppä :D Töitäkin olisi mukava saada jotta tämä taloudellinen tilanne olisi parempi.
MouMou
Kuulostaa siltä, että tuossa on hyvää “siirtymäaikaa” valmistautua tulevaan. Toivottavasti unelmasi käyvät toteen. :)
Katherine
Kyllä kaikki selkenee :) Asia kerrallaan, sydäntä kuunnellen. Eikä mikään yleensä ole lopullista, vaan esim. koulun tai työn voi lopettaa jos siltä tuntuu.
Itse olen hyvin päättäväinen ja minulla on aina selvät suunnitelmat, joihin uskon. Tosin välillä nämä suunnitelmat unohtuvat ja tilalle tulee uusia “varmoja” suunnitelmia :D Olen huomannut, että elämää on turha suunnitella kovin pitkälle tähtäimelle, koska mieli kuitenkin muuttuu matkan varrella. Minäkin olin yläasteella ihan varma meneväni johonkin luonnotieteelliseen lukioon, mutta päätin jäädä tänne ihan peruslukioon. Ja kas, seuraavana kesänä kuin salama kirkkaalta taivaalta päähäni iskostui, mihin haluaisin lukiossa satsata. Nyt jäljellä enää abivuosi ja kirjoitettavat aineet ovat selvillä, vaikka niitäkin on paljon pyöritelty. Tulevaisuuden ammatista tosin ei ole vielä selvyyttä :D Yliopistoon hakemisen sijaan ajattelin lukion jälkeen pari vuotta vain työskennellä ja matkustaa. Kyllä se opiskeltava alakin selviää, kunhan asia on enemmän ajankohtainen!
Tsemppiä kaikille teille, jotka tulevaisuutta pohditte! Hyvin se menee :)
MouMou
“Olen huomannut, että elämää on turha suunnitella kovin pitkälle tähtäimelle, koska mieli kuitenkin muuttuu matkan varrella.”
Hyvin sanottu. Tämä pitäisi pitää mielessä. :)
Saraseeeni
No tavallaan tässä kevään aikana on tullut oltua risteyksessä, kun on tajunnut,että vuoden päästä valmistuminen häämöttää ja tulevaisuus sen jälkeen on mysteeri. Työllistymisnäkymien pitäisi olla hyvät, mutta voi olla, että Etelä-Suomi kutsuu. Toisaalta aion vielä tämän viimeisen vuoden aikan suuntautua opinnoissani aikuisopettajaksi, mikä lisää työllisyysmahdollisuuksia. :) Tuntuu vain jo nyt haikealta luopua kaikista yliopistomaailman luottamustoimista ja turvallisista kuvioista. :D
Henkilökohtaisessa elämässä on mennyt kyllä kuviot uusiksi, kun tuli tuo elämäni mies osaksi maailmaani. Aikamoisella vauhdilla pian olisi tarkoitus pistää miun pesukone myyntiin, kun hänen parempi tulee yhteiseen käyttöön. ;) Se vain tuntuu niin oikealta, että antaa mennä! ;)
Tsemppiä Iina muutoksiin, kyllä ne monesti kannattaa ja risteyksissäkin joku polku alkaa lopulta tuntua oikeammalta kuin muut.
MouMou
AAW! Miesjuttuja, ihanaa. Ja tuo on vielä aivan ihana vaihe suhteessa. :)
laura
Voi ei ole kyllä yhtään selvät suunnitelmat täälläkään! Vuoden päästä pitäisi valmistua alalta, joka ei kiinnosta lainkaan tai sitten tehdä elämänmuutos ja vaihtaa alaa täysin erilaiseen. Eli vaihtoehtona on saada epäkiinnostava ammatti vuodessa tai kiinnostava ammatti kahdessa vuodessa :D Ja jotta pääsisin unelmieni opiskelupaikkaan (=yliopistoon) pitäisi luultavasti käydä lukiokin jossakin välissä, jotta olisi mahdollisuus suoriutua pääsykokeista, koska ammattikoulupohjalta se on melkoisen hankalaa…
Ja lukioon en uskalla vaihtaa, koska haluan “turvaksi” edes jonkun ammatin, jos opiskelu ei jossakin vaiheessa kiinnostakaan. Eli todennäköisesti olen sellainen ikuisuusopiskelija :D Ja yliopistossakin tosiaan kiinnostaa vaikka ja mikä. Esim. psykologia, matikka, yhteiskuntatieteet, farmasia jne…
Ja MouMou on paras nimi!
MouMou
No huh, siinähän on suunnitelmaa! Mistä tulikin mieleeni, miten huippua on, kun jollakin aloilla on mahdollisuus suorittaa ammatti- ja ylioppilastutkinto samalla. Näitä lisää! :)
Toivottavasti se oma ala löytyy! <3
laura
Ammattilukio olisi kyllä unelma, mutta valitettavasti niitä ei kiinnostavilta aloilta löydy… Mutta kyllä minä sen oman alan löydän, vaikka menisi kymmenen vuotta! Sen olen päättänyt :)
MouMou
Tuo on kyllä epäreilua. Mutta onneksi tässä on aikaa löytää oma ala. <3
Mimme
Nyt alkoi jänskättää (pelottaakin ihan vähän) mitä muutoksia blogin puolelta on luvassa!
Täällä jännitetään lähinnä poikaystävän (avokin – puolen vuoden yhdessä asumisenkin jälkeen se tuntuu liian viralliselle sanalle…) puolesta sitä, miten opiskelujen kanssa syksyllä käy. Hänen olisi tarkoitus mennä korkekouluun opiskelemaan tietojenkäsittelyä/diplomi-insinööriksi välivuoden jälkeen, mutta jos opiskelupaikkaa ei irtoakaan, niin sitten olisi luvassa siiviilipalvelus, mikä tarkoittaisi koulutuksen ajan vähintään kuukautta erossa(onhan se vähemmän mitä armeija olisi ollut, mutta olisi se silti varmasti haastavaa!). Syksyllä olisi myös tarkoitus ottaa toinen kisu 13-vuotiaan diiva-neidin seuraksi, mutta sekin on vähän kiinni poikaystävän opiskelupaikasta.
Itselläni taas olisi luvassa kandi, mutta aiheesta ei ole vieläkään mitään ideaa. Haluaisin yhdistää sivuaineeni sukupuolentutkimuksen suomen kieleen, mutta tähän mennessä olen saanut vain yhden hyvän idean, ja sekin puoliunessa keksitty väläys katosi aamunkoiton myötä…
MouMou
Tuohon avomies-sanaan on muuten yllättävän vaikea tottua. Se ei tule yhtään niin itsestään suusta, mitä ajattelisi. :)
Kiva myös kuulla, että muutkin saavat valaistumiskokemuksia unen ja todellisuuden rajamailla. Kun vaan opettelisi kirjoittamaan ne vielä ylöskin.
P.S. KISSA! <3
Mimme
Noiden ideoiden saaminen puoliunessa on vain sinänsä ärsyttävää, että yleensä niitä ei jaksa nousta kirjoittamaan ylös, mutta aamulla niitä ei enää muista :(
Kissat ovat tosiaan <3 ! Ihanaa, kun vihdoin on monen vuoden jälkeen kissa talossa, allergian takia en ole uskaltanut ottaa sellaista pieneen asuntoon, vaikka raivostuttavan ihanasta karvapallosta olenkin haaveillut lapsuudenkodista muutettuani(eli viimeiset viisi vuotta – kotona kissat olivat ulkokissoja, joten siellä allergia ei haitannut). Yhteenmuutossa oli kuitenkin helppoa ottaa avokin kissa "hoitoon" muutamaksi kuukaudeksi ja katsoa, helpottavatko allergiaoireet siedätyksen myötä. Helpottivathan ne :)
MouMou
Oi, ihan totta! Ja siedätyshoito on kyllä toimivaa. Meidän perheessä on nimittäin yksi vahvasti allerginen ja toisella on astma! :D
Ninni
“Ihana” kuulla, että on muitakin vähän samanlaisessa tilanteessa olevia. Kärsin todella usein “tyhjästä” olosta, koska en tiedä, mitä haluan ja missä. Valmistuin tänä keväänä, sain yliopistotutkinnon vajaassa 3,5 vuodessa valmiiksi. En vain ole onnelinen. Ala on väärä, vaikkakin pitäisi johtaa hyvinpalkattuihin ja monipuolisiin tehtäviin. Oikeasti tuntuu, että se koko ala on kovin kilpailuhenkistä, paineistavaa ja tällaisen perfektionistin mielenterveydelle aika tuhoisaa. Lisäksi nykyinen työ tuntuu aivan hirveälle ja jäin sairauslomalle väsymyksen, uupumuksen ja ihan masennuksen takia. En haluaisi palata enää sinne, vaan hoitaa itseni kuntoon saikun aikana ja sitten etsiä uutta työpaikkaa. Tosin muutamia hakemuksia olen lähettänyt. Jos olisi taloudellisesti mahdollista, opiskelisin vielä toista alaa. Kaupungin vaihtaminen houkuttelee, mutta valonpilkkeet (kaverit, harrastusmahdollisuus) jäisivät tänne. Hypätäkö tuntemattomaan vai yrittääkö selvitä täällä? Tuosta työstä aion luopua nyt. Luovuttaminen tuntuu huonolle, mutta huomaan kelluvani ajatusten tasolla välillä kovinkin syvissä vesissä työn aiheuttaman pahanolon takia, enkä halua yhtään syvämmälle enää. :(
Tsemppiä, löydät kyllä suunnan ja olet ihana bloggari!
MouMou
Kannatan hyppyä! Jos tuntuu useammin kuin satunnaisesti tuolta, hyppy on tarpeen. Itse karkasin ahdistavasta kaupungista toiseen ja elämänlaatu triplaantui. :)
Juusku
Mulle kuuluu ihan hyvää, kiitos kysymästä. Kohta on kesäloma ja juhannuskin jossain välissä. Näin kesällä on kiva, kun voi kävellä töistä kotiin kaivarin kautta ja katsoa kun ihmiset nauttivat auringosta ja itsestään siellä vailla sen suurempia huolia. On myös mukava käydä uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa terasseilla juomassa olutta ja puhumassa joutavuuksia.
Syksyllä jatkan ehkä opiskeluja ja teen lopullisia ratkaisuja elämässäni.
MouMou
Oi, terassilla istuminen hyvässä seurassa on kyllä parasta. :)
Juusku
Sä tulit muuten mieleen ku kuuntelin tätä biisiä: http://open.spotify.com/track/3YzUm5MrJXK6z2dVthzAGW
MouMou
AWW! <3