Kun sain kutsun Elle Style Awardseihin, melkein ensimmäinen ajatukseni oli, että tahdon siihen mennessä takaisin vanhoihin mittoihini. En yleensä jaksa stressata painoani, koska tiedän, että jos se alkaa ahdistaa, siitä pääsee nopeasti eroon  tutulla hyökkäysmetodilla. Laihdutin teininä 15 kiloa, kun vaatteet alkoivat hajoilla päälle ja sen jälkeen olen samalla metodilla tiputellut satunnaisia kesä-/ero-/yllätys-/ketutuskiloja pois. Aloitin siis tutun kutistumisoperaation kolme viikkoa sitten ja avukseni otin kolme ei-niin-salaista asetta, jotka ajattelin jakaa teidänkin kanssanne. Laihdutuspostaukseni on kuitenkin yksi haetuimpia postauksiani, joten teen sen näin tavallaan “uudelleen” tarjolle, koska vanhaa versiotahan ei enää ole olemassa edes blogin postausarkistossa.

1. Yhteistyökumppanini ja ns. kuntosponsorini Hakaniemen Lady Line auttoi minua tavoitteeni määrittämisessä ja sitä kohti rehkimisessä. PT Marja Juntunen suunnitteli minulle saliohjelman, jollaista en ollut pitkään aikaan suostunut noudattamaan. Nykyinen työni kuitenkin rajoittaa ryhmätunneilla käyntiä, joten päätin suosiolla käydä salin puolella, kun vastaan tuli sopiva rako. Tein vuorotellen saliohjelmaa ja noin tunnin mittaista aerobista treeniä crosstrainerilla sekä kuntopyörällä. Lisäksi lenkkeilin metsässä ja muussa mäkisessä maastossa, kun vierailin maalla vanhempieni luona. Täällä kaupungissakin kävimme Jonnan kanssa pari kertaa rauhallisella iltalenkillä.

2. Loppuvaiheessa (tai oikeastaan hieman kuurini puolivälin jälkeen)otin käyttöön myös Yves Rocherilta saadun ja jo kertaalleen hyväksi todetun Detox Program -kuurin. Sain siitä viimeksi niin paljon hyvää oloa ja energiaa, joten luotin siihen tälläkin kertaa. Persikkajääteeltä maistuva juoma ja tehokkaat tökötit saivat ihon näyttämään paremmalta ja sileämmältä mielettömän sisäisen vaikutuksen lisäksi. Tällä kuurilla olin siis viimeiset 10 päivää ennen tapahtumaa. Runsas juominen siirsi nälkääkin näppärästi, koska työpäivän aikana ei oikein ehdi syödä kunnolla eikä työpaikallani kyllä ole edes jääkaappia eväitä varten. Mistä pääsemmekin näppärästi seuraavaan kohtaan.

3. Ruokavalion muutos proteiini- sekä kuitupitoisemmaksi kasvatti kivasti lihasmassaa ja piti vatsan täynnä pidempään ruokailujen välillä. Olen sitä mieltä, että on fiksumpi lisätä jonkun ravintoaineen syöntiä kuin poistaa ruokavaliosta jotakin kokonaan. Totaalikieltäytyminen kun usein aiheuttaa vain hallitsemattomia mielitekoja, ainakin minunlaiselleni herkkupepulle. Aivan ensimmäiseksi kuurin alussa totuttelin pieniin annoskokoihin, jotka vatsa tulisi jatkossa helpommin täyteen. Koska työpaikallani ei tosiaan ole jääkaappia, otin usein evääksi jonkun proteiinirikkaan ateriankorvikkeen tai rahkan, jos söin sen heti työvuoron alussa. Ainakin Nutrilett-merkin smoothiet ja patukat maistuivat hyvältä ja täyttivät vatsan pitkäksi aikaa. Laskin koko kuurin ajan suunnilleen päivän aikan syömäni kalorit.

Kannatan siis ehdottomasti perinteistä “syö fiksummin, liiku enemmän” -dieettiä. Sillä paino pysyy poissa, koska sitä on helppo pitää yllä ns. toteutusvaiheen päätyttyäkin. Tämä blogimaailma on siitä outo paikka, ettei täällä jotenkin “saa” puhua laiduttamisesta, vaan painonpudotukset naamioidaan usein elämäntaparemonteiksi tai muiksi vastaaviksi. Muille bloggaajille voi kyllä kertoa laihduttavansa, mutta lukijoille se kielletään jyrkästi aina, jos joku erehtyy kysymään. Itsekin olen muuttanut elintapojani useasti, mutta tämä prosessi oli kuitenkin ihan puhtaasti toteutettu siksi, että pääsin eroon ylimääräisestä läskistä, kun se alkoi ahdistaa. Jos laihispostauksia vältellään nolouden vuoksi tai siksi, että ne saattavat muutaman hysteerisen äidin mielestä antaa heidän lapsilleen huonoja vaikutteita, niin on se nyt kumma.

Ainakin minun lahjomaton mielipiteeni on se, että normaalipainoiseksi asti on ok laihduttaa. Kaikki ovat varmasti lukeneet kyllästymiseenkin asti ylipainon vaikutusta ihmisen terveyteen, joten en nyt ala avautua siitä sen enempää. Eikö se nyt vaan anna hyvää esimerkkiä ihmisille, että pitää huolta itsestään? No, samapa tuo. En jatkossakaan aio sensuroida blogistani asioita, joita teen, koska olen jonkun muun mielestä joku hemmetin roolimalli. Minusta tulee roolimalli, kun sellainen kohta ilmestyy työsopimukseeni. Siihen asti olen oma itseni.

(alin kuva Veera Korhonen)