Nyt siirrytään hieman ajassa takaisin. Kävin nimittäin eilen katsomassa erästä asuntoa. Halusin sen itselleni niin kovasti, että pelkäsin pyörtyväni esittelyssä. Sijainti oli enemmän kuin täydellinen, asunto oli juuri remontoitu ja ilmoituksen kuvailu kuulosti aika paljolti samalta kuin jumalaisen Tampereen asuntoni aikanaan. Hieman ennen kello kahta ylitin siis tien ja rukoilin, että saan muuttaa tämän nykyisen väliaikaisasunnon “naapuriin” kuun lopussa. Huonekalut voisi vaan kantaa tien yli ja voisin pitää Jonnan kanssa yhteiset tuparit. Minun asunnossani voitaisiin pestä tiskit, Jonnalla taas pyykit.

Näytössä oli pari muutakin ehdokasta, mutta minä pääsin sisälle ensimmäisenä ja ilmaisin heti asunnon kierrettyäni kiinnostukseni sitä kohtaan. Valitettavasti suunnitelmani siitä, kuinka nopeat syövät hitaat, ei ihan sellaisenaan toiminut, vaan lomakkeet kerättiin kaikilta kiinnostuneilta ja päätöksestä luvattiin ilmoittaa seuraavana päivänä eli tänään. Laitoin kuitenkin vielä näytön jälkeen sähköpostia, jossa kerroin voivani muuttaa jo 15. päivä. Tänä aamuna puhelin sitten soi ja sain kuulla saaneeni asunnon juurikin muuttovalmiuteni ja innokkuuteni avulla.

Näyttöpäivän asuksi valitsin jotakin siistiä, mutta silti rentoa. Vaikka sanat “savuton” ja “luotettava” kuulostavatkin kivoilta, täytyy vuokralaiskandidaatin yleisilmeenkin olla kunnossa tällaisina päivinä. Ensivaikutelma on tärkeä, aivan kuin ensitreffeilläkin. En halua näyttää tytöltä, joka järjestää joka viikonloppu bileitä ja raahaa epäilyttäviä ihmisiä luokseen yöksi. Halusin näyttää tytöltä, jolla on parempaakin tekemistä. Tämä asu on täysin minua, jos tuota kelloa ei lasketa. Yleensä kun en kiireessä muista sellaista ranteeseeni kiinnittää.

Puin siis ylleni tummansiniset farkut, raikkaan toppiyläosan, valkoisen bleiserin, ruskean vyön sekä siihen väritykseltään sopivan nahkakellon. Jalkoihin sujautin vielä tekomokkaiset purjehduskengät. Kampauksen rakensin rennoksi niskanutturaksi edellisen päivän kiharoista, jotta en vaikuttaisi liian viimeistellyltä. Voi tätä taktikoinnin tuskaa.;)

toppi – H&M

bleiseri – Zara

farkut – H&M

kello – Daniel Wellington (saatu)

vyö – 2nd hand

kengät – H&M

Saan tänään luokseni rakkaan ja riehakkaan yövieraan ja aloitamme Indiedays-viikonlopun vieton. Luvassa olisi valokuvausta, hauskanpitoa, kokoustamista ja vaikka mitä kivaa mukavalla porukalla. Katsotaan siis, kuinka usein ehdin postailla ja vastailla kommentteihinne. Jotakin pientä olen teille ajastanutkin, mutta koetan välillä käydä höpöttämässä livenäkin tänne blogiin, jos sopiva rako tulee eteen.

Viikon päästä voin siis alkaa hiljalleen muuttaa tavaroitani tien toiselle puolelle, missä leveä ikkunalauta, korkeat huoneet ja lakattu lautalattia odottavatkin jo minua. Kiitos kaikille peukuttajille ja tsempanneille. Uskon vakaasti, että kun johonkin uskoo ja jotakin toivoo tarpeeksi kovaa, toive toteutuu. Kiitos siis teille, ihanat ja rakkaat. Taisin nyt vihdoin löytää itselleni “sen oikean”.<3