Kuten jo perjantaina vihjailin, lauantain halloween-pippaloissa tuli hulluteltua tyttöjen kanssa Grimasin lahjoittamilla kasvoväreillä, fantasiairtoripsillä ja arpivahalla tekoveren kera. Tässäpä hulvatonta kuvamateriaalia taiteiluistamme ja tietysti hienot lopputulokset. Halloweenin fiilikseen virittäydyimme illan emännälle lahjaksi tuodulla kurpitsalyhdyllä, joka valaisi iltaa parvekkeellani.

Myönnän, että oma nassuni oli porukan tylsin, sillä en koko iltana päässyt yli siitä, että etukäteen vihjailemani mestarisuunnitelma meni pieleen. Olin suunnitellut taiteilevani rintaani ison y-viillon, joka siis tehdään ruumiinavauksissa, mutta en sitten löytänyt yläosaa, jossa viilto olisi näkynyt tarpeeksi hyvin. Tyydyin lopulta “vain” sottaamaan nassuni kahdesti !:D

Aloitimme illan tutkimassa Grimasin lahjoittamaa kasvomaalauskirjaa, josta löytyikin hienoja ideoita. Toine apuvälinen oli Googlen kuvahaku, jolla etsittiin mm. pelleä, luurankoa ja vaikka mitä mahdollista otusta illan aikana. Katja ja Laura miettivät omia hahmojaan pidempään, kun taas minä ja Veera lähdimme heti naamanvalkaisulinjalle sen suurempia suunnittelematta.

Tuo valkoinen kasvomaalinappi kului muuten illan aikana loppuun, että sen verran tuli valkoista pohjaa suosittua. Minun ensimmäinen luomukseni oli jonkinlainen ballerinan ja miimikon yhdistelmä, jonka kasvot oli viilletty leuan alta irti. Tosin tuosta viillosta tuli vähän liian matala, miksi pesinkin sen kesken illan sitten pois. Kuten myös verta vuotavat superkulmakarvat.

Minun nautiskellessani ensimmäisestä hahmostani, oli Veera liimaillut silmiinsä ripset ja muuntautunut jonkinlaiseksi Jokerin ja pellen rakkauslapseksi. Laura taas loihti näppärästi puolikkaan kallon kasvoilleen. Katja maalaili itsensä surumieliseksi räpsyripseksi. Luulin alkuillasta omien ripsieni olevan näyttävät, mutta kalpenin tyttöjen ripsivalinnoille ihan 100-0!

Valmiit kasvomaalaukset olivat yllättävän hyviä. Hätkähdin ihan muutamaan otteeseen tullessani vessasta, kun vastassa oli näinkin hämmentäviä kasvoja. Maalausten tekeminen oli yllättävän helppoa ja lopputulokset tosiaan yllättävän karmivia. Saanko siis esitellä…

… surumielisen ampumavälikohtauksen uhrin…

… “viattoman” valkonaaman…

… puoliksi kaunottaren, puoliksi luurangon…

Veeran pellepohjaista hahmoa voitte ihailla näissä yhteiskuvissa, mutta myös vielä tämän postauksen lopussa. Se ansaitsee nimittäin ihan oman kappaleen tässä postauksessa. Uskokaa pois! Napsimme tosiaan illastamme muistoksi vielä ryhmäkuvat sohvalla. Onneksi itselaukaisin on keksitty!

Illan ruokatarjoiluna meillä oli herkullista kanasalaattia basilikakastikkeella patongin ja savuporotuorejuuston kera. Sen kanssa nautiskeltiin suklaata ja jälkiruuaksi vielä eksoottiset fruitiet. Kerron tämän tähän väliin, sillä tahdon varoittaa teitä iltamme pelottavimmasta luomuksesta. Heikkohermoisimmat voivat lopettaa lukemisen tähän.

Veera pellehahmo lähti vähän käsistä siinä vaiheessa, kun hän alkoi sovitella vaatteitani. Viattomasta sovitussessiosta syntyi jotakin kauheaa, johon en ikimaailmassa tahtoisi törmätä pimeällä kadulla. Voin vaan kuvitella vastaantulijoiden naamat, kun Veera on kävellyt kotiin noin karmivalla naamalla. Mikä ihme siis voisi pelästyttää minut noin pahasti..?

Vapise, Pennywise! Jumpin-pelle on uusi painajaisteni kohde! *IIK*

Ensi halloweenina voisin muuten olla se verran ajoissa liikkeellä, että ehtisin hankkia ne oikeat puvutkin. Krhm. Tosin tämä meni kyllä sinänsä kätevästi, että elävää kuollutta voi esittää ihan omissakin vaatteissa. Näitä Grimasin maskeeraustuotteita voi ostaa  netistä tai mm. Aprilli-/Punanaamio-liikkeistä. Tarkempi lista jällenmyyjistä löytyy täältä. Itse palasin näillä leikkimällä ilmaisutaidon erikoislukiomme maskeerauskurssille, jossa opettelin ensimmäistä kertaa tekemään haavoja ja muuta jännittävää. Harmi, ettei kurssilla napsittuja kuvia ole enää tallessa missään. Olisin näyttänyt ne teille mielelläni.

(haalari saatu blogin kautta)