Kaikki, mitä ikävöin Helsingistä

Sanottakoon alkuun, että 99% ajasta olen sujut sen kanssa, että me asumme nyt maalla. Että minä, 32-vuotias äiti asun omien vanhempieni talossa, ostan tänne ruokaa ja pesen täällä pyykkiä. Olen kiitollinen, että vanhempani vievät lastani retkille. Olen kiitollinen, että lapseni voi olla täällä tuomassa toisille isovanhemmilleen iloa. Olen kiitollinen, että voimme pienenä, hassuna perheenä ulkoilla yhdessä lähilaavulle ja autoille kiinteistöille. Samalla olen surullinen, että lapsen isä on muualla. Minä ymmärrän tilanteen ja sen väliaikaisuuden, mutta