Yllätys kommenttiboksissa

Kiitos, te ihanat. Edellisen postauksen kipulääketokkurassa alkoi jo tuntua siltä, että mikään ei suju. Töissä itketti, kun joku ei ollut tyytyväinen työjälkeeni. Ulkona ketutti, kun ei ollutkaan hyvä lenkkisää. Illalla sapetti, kun lapsi potki levottomana kylkeäni ja minä odotin iltalääkeaikaa puolitajuttomana. Blogia ei tehnyt mieli vyöruusuavautumisen jälkeen edes avata. Mutta onneksi avasin. Kommenttiboksiin oli tupsahdellut kilotolkulla tsemppiä ja vertaistukea ihan kuin joskus blogin alkuaikoina. Tiedätkö, kun välillä saatan unohtaa, miten iso kasa kivoja tyyppejä siellä ruudun