Ensimmäinen moka tapahtui uimareissulla. En oikein vieläkään tiedä, oliko tämä minun vai siskoni moka, mutta voin kertoa, että minä olin se, jota hävetti enemmän. Olihan se kuitenkin minun paljas takapuoleni, jonka ihmiset näkivät! Olimme yhdessä uimassa suhteellisen yksityisellä rannalla, jolla ei yleensä edes käy muita. Se ehkä aiheuttikin tilanteen, sillä olimme tottuneet käymään siellä keskenämme. Jossakin vaiheessa polskiessamme siskoni kanssa veteen tuli myös toinen perhe. He olivat kauempana laiturista ja me pöllöilimme laiturin vieressä.

Aloin kiivetä pois vedestä rappuja pitkin laiturille, kun siskoni sai mielestään hyvän idean kiskaista bikinialaosani alas paljastaen samalla takapuoleni koko komeudessaan. Hän ei ensin edes ymmärtänyt, miksi suutuin niin harmittomasta pilasta, mutta yhtäkkiä hän tajusi, että hänen takanaan oli tuo toinen perhe, jolla oli suora näköyhteys minuun. Voisinpa sanoa, että olimme lapsia tämän tapahtuessa, mutta ei. Aikuisena tällainen hävettää ehkä jopa enemmän kuin lapsena.

Fysiikka ei todellakaan ollut yliopistossa lempiaineeni, mutta mekaniikasta pidin. Eräästä tentistä oli todella tärkeä saada tietty arvosana, mutta en kuollaksenikaan muista miksi. Luin aivan järjettömän paljon tenttiin ja ajattelin, että se sujuu kyllä hyvin. En muista enää, mikä logiikka tenttituloksissa oli, sillä välillä ne näki ilmoitustauluilta, mutta toisinaan ne tarkistettiin itse netistä. Jostakin syystä kuitenkin kurssin luennoitsija lähetti sähköpostitse joko tenttitulokseni tai oikeat vastaukset. Muistan kuitenkin sen, että olin laskenut jonkin tehtävän jotenkin mielestäni hyvin, mutta luennoitsijalla oli erilainen tyyli ratkaista tehtävä eikä minun tyylistäni saanut pisteitä.

Minulle hyvin epätyypilliseen tyyliin avasin kuitenkin suuni ja vastasin sähköpostiin erittäin tulikivenkatkuisesti selittäen omaan vastaustani. Kunpa muistaisin paremmin viestin sisällön. Muistan vain sen, että kirjoitustapani oli jopa töykeä, sillä kirjoitin sen raivon vallassa. En ole koskaan hävennyt mitään sähköpostia niin paljon, sillä “vastaa”-napin sijaan olin painanut “vastaa kaikille”, jolloin nolon avautumiseni vastaanottivat myös kymmenet muut tenttiin osallistuneet opiskelijat. En koskaan lähtenyt korottamaan arvosanaa tai palannut saman luennointsijan kurssille. Fysiikankin lopetin ennen peruskokonaisuuden suoritusta, sillä let’s face it – olin ihan surkea siinä!

Viimeiseksi oli pakko säästää kaikista pahin. En edes tiedä, miten kertoisin tämän kiertelemättä. Häpeän tätä edelleen noin kerran viikossa, kun tilanne yhtäkkiä pompsahtaa muistoista mieleeni. Kävipä kerran niin, että toimistolla lähettelimme toisillemme netin karmeimpia kuvia. Lähdin lounastauolla hakemaan pakettia ja vastaanotin matkalla puhelimeeni kuvan eri värisillä sokerikuorrutuksilla koristellusta piparista. Kuvakulma oli sama kuin kellä tahansa gynekologilla.

Toimipisteellä näytin puhelimeni näytöltä saapumisilmoitusta, jonka olin jostakin syystä näyttökaapannut sähköpostistani. En enää nykyään harrasta tuollaista, mutta vanhan iPhonenin netti pätki usein enkä aina saanut sähköpostia avattua, mutta kameran rullasta pystyin näyttämään kuvan offlinessakin. Tällä paketinnoutoreissulla tuli vaan näytettyä vähän muutakin, sillä iPhonen näytöllä näkyvät uusimmat kuvat pieninä alareunassa ja jotenkin onnistuin sitten napauttamaan sieltä noutotilanteessa kassahenkilön näkyville juurikin tuon jouluisan piparin kuvan. Sain kuitenkin lopulta pakettini ja poistuin paikalta hyvin nopeasti. Ovelta teki tosin mieli huutaa vielä, että en ollut itse kuvassa.

Mutta hei, pistäpä paremmaksi! Miten oot itse kämmäillyt? :D