On kai yleisesti ottaen aika positiivinen ongelma, jos on ottanut varastoon paljon kuvia, mutta ei ole ehtinyt postata niitä blogiin? Edessä on kuitenkin pimeä talvi ja jokavuotiset kuvauskiukuttelut, kun valo katoaa. Puran näitä kuvia varastosta vähän viiveellä ja ensimmäisenä pääset mukaani virtuaalimatkalle Viroon. Tykkäätkö luonnonkosmetiikasta? Hyvä!

Muutama viikko sitten järjestetyn Pressimatkan tarjosi NHS ja Nurme, jonka luonnonkosmetiikkatehtaalle matkustimme koko lauantaiksi. Tehdas on terminä aika harhaanjohtava, sillä kyseessä oli enemmänkin tila. Paikka oli niin viihtyisä ja mukava, että päätin listata kaikki positiiviset ajatukset, joita tuo päivä minussa herätti. Matka oli sponsoroitu, mutta tämä postaus ei ole.

Paras mieleenpulpahtanut muisto tuli kaukaa opiskeluajoilta. Tuolloin labrakursseilla tuli räpelleltyä vaikka mitä tislauslaitteistoista erilaisten tuoksujen valmistamiseen. Se oli tavallaan kivaakin, ainakin kuiviin teoriatunteihin verrattuna. Tai no, riippui kyllä aiheesta, sillä siinä, missä fysikaalisen kemian puolella hajotin ultraäänellä naudan akillesjänteestä eristettyä kollageenia, sai orgaanisen kemian labroissa valmistaa estereitä, joiden tuoksuja sitten tunnistettiin. Muistan ainakin päärynän ja rommin tuoksut. Toisaalta jonkin kemian haaran teoria saattoi olla kiinnostavampaa kuin käytäntö, mutta teorialtaan tylsempi kemian ala saattoi olla labrassa kivaa. Ei siitä sen enempää.

Paras kuvauspaikka oli pihalta löytyvä keinu. Jos ikinä muutan maalle, minun pihassani tulee olemaan jossakin muodossa keinu. Tämä oli ripustettu puuhun ja monet matkalla mukana olevat bloggaajat kävivät koekeinumassa. Siis ainakin sen hetken ajan, että joku ehti ottaa kuvan. Nämä minun kuvani napsi matkaseuralaisista parhain eli Nina.

Paras tuote Nurme-merkiltä oli porkkanaöljy. Vaikka ikoninen kuorintasaippua jaloille ja kulttimaineesta nautiskeleva ruusuvesi ovat kumpikin mieleeni, porkkanaöljyä muistelen edelleen lämmöllä. Sitä kun levitti iholle, iho näytti kauniisti päivettyneeltä ja tuntui ihanan pehmoisalta. Valmistimme eri pohjaöljyistä ja eteerisistä öljyistä omat öljyseoksemme, mutta siitä lisää kohta.

Paras prosessi oli saippuan valmistaminen, jota saimme seurata vierestä. Oikeasti tuo prosessi vie päiviä, mutta saippuamassa valmistettiin silmiemme edessä ja kuivumisen eri vaiheissa olevia saippuapötköjä näytettiin hyllyiltä meille. Tuosta reissusta inspiroituneena leikin itsekin saippuamestaria kotona matkan jälkeen. En tosin kokkaillut palasaippuaa, vaan muutin palasaippuan nestesaippuaksi.

Paras työpaja oli oman öljyn valmistaminen. Saimme lyhyen oppitunnin öljyistä ja niiden käyttötarkoituksista, minkä jälkeen saimme valmistaa oman öljyn joko valmiilla reseptillä tai omasta päästä uusia oppeja hyödyntäen. Minun öljyni tarkoitus on “ruskettaa” eli tuoda iholle juurikin pieni leikkipäivetys. Sopii hyvin alkusyksyyn, kun oikea päivetys alkaa kadota iholta. :)