Mitä sille pienelle pojalle kuuluu? Sille, joka joka aamu avaa joulukalenterin ja on yhtä innoissaan, oli luukussa sitten suklaapallo, koiranpentu tai BRIO-maailman pieni palanen. Sille kuuluu tosi hyvää. Päiväkodissa on kavereita, ja juttua riittää, vaikka joku jossakin vaiheessa huolehti, alkaako se puhua ollenkaan. Nyt se puhuu, laulaa, kuiskaa ja huutaa. Niin ja kyselee.

 

Sen mielestä äiti ja isi on aika usein tyhmiä, mutta välillä äiti on rakas ja söpö. Joskus jopa vauva, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Se puhuu tontuista ja joulupukeista, mutta paketoi kuitenkin tärkeille ihmisille itse lahjoja. Se miettii, muistaako kukaan ostaa sille lahjaa. Sen äiti onneksi tietää, että joulupukin apurit yhdistivät voimansa ja hankkivat yhteisen lahjan, koska sen äiti toivoi, että sitä opetettaisiin arvostamaan laatua eikä määrää.

Sen mielestä kuusesta tuli kivan kotikutoinen. Siellä on sekaisin hopeaa, kultaa ja punaista, jota se ja sen äiti kuuseen ripustivat. Se kävi laittamassa pallon sinne ja toisen tänne, aina välillä se leikki vähän junilla. Se on sen mielestä parasta ikinä. BRIO-junat ja sushi. Junia on sen mielestä liian vähän ja sen äidin mielestä ihan liikaa. Joululomalle se on pakannut mukaan jouluvaatteet ja tietysti lahjat. Se käskee välillä äitiään pukeutumaan poropaitaan ja sen äiti tottelee mielellään.

Nöpsy toivottaa kaikille ihanaa joulua! Muistakaa, että “se on ite tyhmä, joka muita sanoo”! :D