Palataan vielä hetkeksi Helsingin Kirjamessuille. Kerroin jo aiemmin täällä blogissa, että osallistuin messuille kirjavaikuttajana, mutta suurimman osan ajasta olin messuilla töissä päivätyöni kautta. Kuvasin vaikuttajasisältöjä vasta kotona tai Messukeskuksessa leimattuani ulos töistä. Ehdin valitettavasti osallistua vain yhteen kirjavaikuttajatapahtumaan, mutta otin siitä kaiken ilon irti. Mutta mitä työnkuvaani tuottajana sitten messuilla kuului?

Aloitin messuihin valmistautumisen jo viikkoja etukäteen fiilistelemällä messuja sosiaalisen median tileillämme ja muistuttamalla, että lippuja on myynnissä eikä niiden ostamista kannata jättää viime tippaan. Tänä vuonna en päässyt rakentamaan messuja keskiviikkona, koska olin loukannut polveni muutamaa viikkoa aiemmin. Pääsin paikan päälle siis vasta torstaina eli ensimmäisenä messupäivänä ja silloinkin kylmägeelin ja vahvan kipulääkkeen voimin.

Helsingin Kirjamessuilla keskityin kuvaamaan mm.:

  • miten messuosastomme löytää, kun saapuu Messukeskukseen. Tämä oli helppo tehtävä, sillä pisteemme oli tänäkin vuonna heti isojen rappujen jälkeen vasemmalla. Signeerauspisteemme tosin sekoitettiin jatkuvasti yleiseen info-pisteeseen sen sijainnin vuoksi.
  • mitkä ovat osastomme parhaat tarjoukset. Pidimme päivittäin samat tarjoukset, ja messuhinnat päivitettiin myös nettikauppaamme.
  • mistä tietää, koska kukakin kirjailija signeeraa pisteellämme. Tähän oli onneksi selkeä aikataulu, joka löytyi pisteemme lisäksi myös messulehdestä ja netistä.

Lisäksi tein tänäkin vuonna sisältöä reaaliajassa eli kuvasin eri lavoilla puheenvuoroja. Suosikkityötäni on kuitenkin kirjavinkkailu somessa. Kollegani tekivät messujen ajan samaa työtä paikan päällä eli auttoivat asiakkaita löytämään tietyn kirjan tai päättämään vaikkapa lahjan tietynlaiselle ihmiselle. Minä taas vastasin Instagram-tilillemme tulleisiin kysymyksiin kuvin ja videoin. Eniten rakastan haasteita, kuten: “Mitä ostaisin joululahjaksi 12-vuotiaalle pojalla, jota kiinnostaa vain pelaaminen?” tai “Mikä kirja sopisi 8-vuotiaalle tytölle, joka rakastaa hevosia, mutta joka kokee ystävien saamisen vaikeaksi?” Tällainen sisältö toimii myös kirjakaupaltamme tehtynä ja sitä pitäisi tuottaa jatkossa vielä enemmän.

Kuvasin aamupäivien aikana sen verran paljon materiaalia messuilta, että pystyin julkaisemaan sitä vielä illalla kotoa. Olin toki myös yhteydessä työkavereihini, jos tarvitsin ajantasaista tietoa jostakin kirjasta tai messutarjouksesta. Ilman polvivammaa olisin ollut messuilla pidempään, mutta hyvin tämä hoidettiin puoliksi etänä tänä vuonna. En voisi olla kiitollisempi siitä. Kirsikkana kakun päällä oli kirjailijahaastattelu, jonka sain perjantaiaamuna tehdä toimistollamme. Ehkä jonakin vuonna pääsen vielä messulavalle haastattelijaksi, pienin askelin tällä alalla edetään. Huijarisyndrooma istuu tosin edelleen vahvana olkapäälläni. 😅

Psst! Omat messuostokseni jäivät tänä vuonna pieniksi. Ostin vain avainnauhan näytteilleasettajakortilleni ja muutaman vanhan Kingin antikvariaattipuolelta.