Tiedätkö ne ystävät, joihin törmää ihan sattumalta kaupungille ja joiden kanssa “hei todellakin mennään pian kahville”? Sitten heistä ei kuulu taas pitkään aikaan. Tunnen oloni tällä hetkellä sellaiseksi. Instagramin fiidini ei ole päivittynyt viikkoihin ja blogikin vain jumittaa. Storyja julkaisen kyllä Instassa välillä, mutta en mitenkään säännöllisesti. Olen antanut 110% uudelle työlleni, joten postaaminen eri kanaviin on jäänyt sen varjoon. Anteeksi siitä. Kerrottaisiinko siis kuulumiset, kuten ne vanhat ystävät siellä kahvilla?

Niin, se työ. Kirjakustantamossa työskentely tuntuu edelleen unelmien täyttymykseltä. Herään aamuisin innoissani eikä koskaan ole sellainen olo, ettei ole mitään tekemistä tai inspiraatiota. Koko hemmetin kustantamo on täynnä inspiraatiota. Lähinnä toivoisin arkeeni enemmän tunteja, jotta voisin toteuttaa kaiken, mitä mieleeni pumpsahtelee. Sain verkkokaupan lisäksi vielä vastuulleni osan somesta, joten vastuualueeni on kasvanut jo muutamassa kuukaudessa. Tuntuu kivalta saada vastuuta lisää ja nähdä tuloksia ensimmäisistä työtehtävistäni.

Töiden lisäksi myös arki rullaa. Rakastan kotiamme, joka viikko viikolta muuttuu vielä kotoisammaksi sitä myötä, kun raahaan tänne jostakin jälleen yhden uuden viherkasvin. Aina en edes raahaa, vaan esimerkiksi värinokkoseni tuottaa jälkikasvua sitä tahtia, että voisin kohta perustaa oman kukkakaupan myydäkseni taimia, pistokkaita tai mitä ovatkaan. Ai niin! Poikaystäväni yllätti minut syntymäpäivänäni kylpyammeella. Siis sellaisella muovisella, jonka voi taittaa kasaan. Oma höppänäni ilmeisesti kuuntelee myös niitä överihaaveitani, joita joskus ääneen luettelen. Olen jatkossa varovaisempi, etten saa jouluna lahjaksi omaa Manulia tai muuta mahdotonta, mistä haaveilen.

Arjen vastapainona on tietysti rentouduttava erilaisten aktiviteettien parissa. Sitä olen toteuttanut mm. kutsumalla ystäviä ja perhettä kylään, tutustumalla paremmin kotikaupunkiini Helsinkiin ja  harrastamalla pienimuotoista kotimaanmatkailua. Viimeisimpänä tempauksena sain päähäni lähteä himpun kauemmaksi ja ostin tarjousviikonloppuna päivämatkan Tallinnaan poikaystävälleni ja pojalleni sekä tietysti minulle. Lapsi on halunnut MyStarin neitsytmatkasta asti kyseiselle laivalle ja nyt hän vihdoin pääsi sinne.

Maissa hengailimme sataman leikkipaikalla ja kiertelimme muutamia ostoskeskuksia. Kerroin omasta lapsuudestani hauskoja tapahtumia, sillä silloin feikkituotteiden ostaminen Tallinnasta oli upeinta ikinä. Puoli-ilmaiset Abidaksen ja Coman eli Adidaksen ja Puman tuotteet yhdistivät niitä, jotka pääsivät onnekkaina shoppailemaan vanhempien kanssa esimerkiksi Sadamarkettiin. Oi niitä aikoja! Lapsi kuunteli tarinoitani leuka maassa ja tuomitsi katseellaan. Enää en löytänyt mitään ostattavaa, mutta tuosta hieman muokatusta Saatanan tunarit -paidasta oli pakko ottaa kuva.

Mutta hei, mitä SULLE kuuluu kevääseen? ☕️