Kyllähän niitä kuusen alla olevia lahjoja tekisi mieli rapistella ja kurkkia, mitä niissä lukee, mutta ehkä keskityn silti läppärin naputteluun hetkeksi. Aaton ruuat alkaa olla meidän osalta hankittu. Vietämme joulun vanhempieni luona ja meidän tuomisemme ovat juhlasinapit, mäti ja caviart sekä sokeriton ja kofeiiniton cola akuuttiin limuhimoon minulle. Lisäksi nappasimme eilen Postitalon K-kaupasta Vönerin pienen juhlapaistin, joka toimittaa kinkun virkaa minulle. Koetan vielä metsästää Kalavaleen valmista tölkkiporkkalaa, mutta näyttää pahasti siltä, että se myydään loppuun ennen kuin löydän sitä. Mutta hei, tähän väliin joulutonttujen tunnustuksia!

Nöpsy tunnustaa:

“Joo eli mun nimi lukee ainakin yhdessä paketissa ja papan toisessa. Winstonille en löytäny pakettia, onkohan se ollut tuhmeliini-kissa? Riisipuuroo on syöty tosi paljon, mutta muuten äiti ei oo oikein tehny jouluruokaa. Odotan jo tosi paljon ens viikkoa ja joulua! Toivon sellasta pelituolia niinku tubettajilla, siinä vois olla ledivalot. Jaa se tunnustus? Tunnistin, että äidin ystävä Manu oli kerran meillä Joulupukkina. Ihan samanlainen ääni!“

(Haha! Ei yhtään naurattanut äitiä litterointivaiheessa. ☠️)

Äiti tunnustaa:

“Oon vihdoin hakkeroinut hyvän joulun DNA:n. Kun kuusen pystyttää kotiin lokakuun lopulla, ehtii fiiliksestä nauttia kerrankin tarpeeksi eikä se, ettei aattoa ja sitä seuraavia juhlapyhiä vietäkään omassa kodissa, harmita. Eli kyllä mä tunnustan, että joulufiilis täällä kotona auttoi mut mustan syksyn läpi, vaikka työpaikkaa ei vielä löytynytkään. Tunnustan myös, että en malta odottaa sitä, kun poikaystävästä ensi vuoden alussa tulee avomies muutenkin kuin vain vuokrasopparin mukaan.“

Hei, sun vuoro tehdä joulutunnustus kommenttiboksiin! ❤️