Mitä tekee Iina ensimmäisenä vapaana maanantaina siirryttyään nelipäiväiseen viikkoon? Herää vapaaehtoisesti 7:30 aamulenkille. Käy yksin elokuvissa katsomassa Suon villin laulun, joka veti vertoja kirjalle. Itkin kolmesti tai neljästi. Pesee onnessaan kassitolkulla pyykkiä. Kokkaa ruokaa pakastimeen. Ihastuu täydelliseen kolmioon. Katselee Partner Trackia ja kuuntelee Mona Bligin äänikirjaa transmyyttien murtamisesta. Ihan tavallisia asioita, mutta ilman keskeytyksiä ja syyskuun ensimmäisten päivien kirpeästä syysilmasta nauttien. Lempikuukauteni. Kiitos syyskuu, kun taklasit kamalat helteet tuoden mukanasi viileät yöt ja hyvät yöunet.

Tein jossakin vaiheessa päätöksen alkaa tehdä 80-prosenttista työviikkoa. Yllätin vähän itsenikin, että oikeasti päädyin toteuttamaan tämä haaveen. Ehkä syynä oli pelko lähestyvästä kaamoskauden alakulosta, johon ylimääräiset vapaapäivät voisivat auttaa. Ehkä paine “ajan loppumisesta”, sillä tokaluokkalainen on vanhin lapsi, josta saa osittaista hoitorahaa. Ensi vuonna tähän aikaan Kela ei enää tukisi, summa ei tosin ole mikään suuri menetettyihin työtuloihin nähden. Rahaa kuitenkin. Nyt ei tarvitse lähteä kesken työpäivän viemään lasta koulusta puistoon, vaan lapsen voi hakea kotiin jo kello 12 ja viettää laatuaikaa yhdessä. Syitä päätökseen oli monia, lopputulos on tämä.

Syksyinen Helsinki on ihana ja niin on TO DO -listanikin. Vedettyäni yli elokuvakäynnin yksin, jäi jäljelle vielä kivan uimahallin löytäminen keskustasta, aamuhaahuilu joissakin kauppahalleista, kävely keskuspuistossa, pulahdus mereen, aamukahvit ulkona ja vaikka mitä arkista, mutta ihanaa. Endorfiineja helpoilla keinoilla ja pienellä budjetilla. Postauksen kuvat ovat kauniin pääkaupunkimme sijaan otettu kuitenkin Forssassa mökkireissulla. Ihan vaan, ettei tästä sillisalaattiblogista ihan liian looginen ja johdonmukainen tulisi.

🍁 Ihanaa maanantaita ja syksyä teistä ihan jokaiselle. Kiitos, kun käytte täällä. 🍂