Muistan ne ajat, kun synttärit järjestettiin kaverin kotona ja niiden kohokohta oli, kun sai juoda sekoitusta eli kahden tai jopa kolmen limun yhdistelmää ja syödä itsensä ähkyyn juustonaksuilla samalla, kun uusimmat Smurffihitit soivat perheen olohuoneessa täysillä. Otetaanpa omasta lapsuudestani pikakelaus nykyaikaan ja poikani kaverisynttäreille. On laserhippaa, kartingia, leikkipuistoja ja vaikka mitä toimintaa. Ihan. Sairaan. Siistiä. Vaikka kotisynttärit ovat edelleen mieleeni, ajatus siitä, että joku muu hankkii tarjoilut, keksii ohjelman ja siivoaa paikat, houkutti. Rakastan mennä kotisynttäreille, en järjestää niitä.

Niinpä kyseltyämme lapsen toiveita synttäritekemisistä, päädyimme varaamaan VR-pelielämyksen viidelle REDI-kauppakeskuksen Pikseli-virtuaalipuistosta. Sivustolla sai valita mieluisen kokonaisuuden. Me ostimme 45 minuuttia peliaikaa, perustarjoilut ja lisäksi hodareita. Peliaikaa oli tarjolla myös 60 minuuttia ja hodareiden lisäksi pöytään olisi saanut ostettua mm. synttärikakun. Lapsen isä on aikamoinen kakkuvelho, joten en mielellään osta ns. kakkusikaa säkissä. Niinpä se jätettiin tarjoiluista pois.

En viitsinyt kuvata juhlavieraita tänne blogiin, mutta napsin muutamat kuvat paikan sisustuksesta ja itse 8-vuotiaasta synttärisankarista VR-lasien ja ohjaimien kanssa. Ikäraja virtuaalipaikan synttäreille on 7 vuotta, ja juhlat alkavat aina alkuohjeistuksella. Pelattavat pelit voi valita niin, että mahdollisesti pelottavia ei pelata. Lapset kyselivät kyllä kauhupelien perään, mutta lopulta ne lastenkin pelit tuntuivat aika jännittäviltä. VR-maailmassa kun tunnelma saattaa jo äänimaailman vuoksi olla vähän jännä, vaikka itse peli ei olisi.

Vieraat voivat pelata joko yksin pelejä tai synttäripoppoon voi yhdistää pelaamaan yhdessä samaan peliin. Se aiheuttikin paljon eniten riemunkiljahduksia. Lahjapakettien heittely savupiippuun ja Joulupukin porojen läpsiminen takamuksille tuntui olevan juhlien kohokohta. Fyysisesti jokaisella pelaajalla on oma tila, joten turvavälit on helppo pitää pöpökauden aikana. Pelikopin seinään törmättiin vain kerran ja sekin kuitattiin kunnon röhönaurulla.

Itse pelihetken jälkeen oli aika höpötellä ja herkutella meille varatussa huoneessa. Hodarit katosivat suihin nopeasti ja janokin kiljahtelussa ja huitomisessa oli tullut. Tarjottavia sai pyytää juhlan aikana myös lisää, ja meille lapsia “vahtiville” aikuisille oli tarjolla kahvia. Peliajan lyhyys mietitytti ensin, mutta lopulta lapset ehtivät kokeilla montaa peliä siinä ajassa ja nälkäkin kurni on peliajan päättyessä. Kokonaisuutena juhlat kestivät aika tasan kaksi tuntia, mikä tuntuu olevan aika normi tämän ikäisillä.

Synttäreiden lopuksi annoimme kaikille vierailla pienet, laukussani valitettavasti hieman rypistyneet pussit, joissa oli sankarin käsin kirjoittama kiitos ja pieni herkku kotimatkalle. Synttäreitä muisteltiin vielä seuraavien viikkojen aikana useaan otteeseen. Varaisinko siis Pikselin synttärit uudelleen? Ihan ehdottomasti! VR-laseja en sen sijaan vieläkään uskalla kokeilla. 👾