Heureka! Paikka, jossa kävin kerran luokkaretkellä lapsena ja johon silloin ihastuin, mutta jonne jostakin syystä palasin seuraavan kerran vasta aikuisena, kun minulla oli jo oma lapsi. Poikani kanssa olen käynyt Heurekassa nyt viime vuosina useita kertoja, viimeksi viime viikolla. Liput voi ostaa helposti netistä ja samalla saa varattua vierailuajan. Helsingin keskustasta pääsee Tikkurilaan lähijunalla ja Tikkurilan asemalta on todella lyhyt kävelymatka perille, jopa taapero jaksaisi kävellä sen. Ja hei, nykyään Heureka on Museokortti-kohde.

Korona-aikana Heurekassa on väljempää

Heurekassa on kiinnostavia juttuja sekä etupihalla, jolla voi kierrellä vapaasti ilman pääsylippua, että takapihalla, jonne pääsee tiedekeskuksen läpi (vaatii lipun). Etupihalla tutkimme erilaisia kivilajikkeita odotellessamme, että Heureka aukeaa. Kuvasin Jaspiksen, koska luin joskus jostakin, että se on oinaan onnenkivi. Mikäs siinä, punainen on lempivärini, joten olisi huonompikin kivi voinut tulla mätsiksi. Siirrytäänpä kivikokoelman keskeltä sitten sisälle. Siellä on väljää, sillä kävijämääriä on näin poikkeusaikoina rajoitettu. Siksi vierailuaikakin tuli varattua netistä etukäteen.

Kiinnostavaa tietoa ja tekemistä koko perheelle monissa näyttelyissä

Vaikka vessaselfieni vihjaa, että olisin ottanut hiuksiini sähkönsinisiä raitoja, se on vain optinen harha. Olisivat kyllä sopineet paitaani, ei siinä mitään. Sinihiuksinen äiti ja hänen tiedettä rakastava 7-vuotiaansa aloittivat kierroksen päänäyttelystä ja sieltä kierrätys- ja korjausteemalla Kiertotehdas-kulmasta. Uusiokäyttöä, korjaamista ja muuta jätemääriä vähentävää voi oppia kiinnostavilla tavoilla.

Monille menee tieto paremmin perille tekemällä ja kokeilemalla kuin lukemalla tai kuuntelemalla. Me esimerkiksi viihdyimme pisteellä, jolla piti keksiä ongelmaan korjausvälineet sekä oikeat työkalut. Myös fysiikan lakeja esittelevät kohteet klassikkopuolella olivat kova sana, ja jo pienetkin “tutkijanpennut” pääsivät testaamaan kitkaa, vetovoimaa, sähkövarausta ja muuta kiinnostavaa. Jokaisella pisteellä on tietoisku, jonka avulla aikuinen voi selittää lapselle, mistä ilmiössä on kyse. Esimerkiksi naulojen päällä makaaminen oli ihan hitti.

 

Suoliston salaisuus – siis mikä?

Suoliston salaisuus -näyttely päästää ihmisen kirjaimellisesti suusta sisään (ja peräaukosta ulos). Sillä välillä pohditaan mm. erilaisia allergioita, röyhtäilyä, bakteereja, ruoansulatusta ja tietysti sitä ihmeellistä suolistoa. Suolisto-näyttely perustuu itse asiassa Giulia Endersin ja Jill Endersin Suoliston salaisuus – kaikki kehomme keskeisestä elimestä -kirjaan. Se tunnetaan kansainvälisenä bestsellerinä enkä näyttelyn kierrettyäni ihmettele yhtään.

Heurekassa kiertelevät lapset rakastivat piiloutua jättimäiseen suolinukkaan ja istua leikisti vessanpöntöllä. Minä keskityin lähinnä lukemaan tietoa bakteereista ja nyökyttelemään tyytyväisenä, kun näyttelyn osat vahvistivat tietoa, jota olen julistanut eteenpäin jo vuosia “kakkajakkarasta”. Heureka oli myös korona-aikana kiinnostava eikä tuntunut yhtään siltä, että mistään olisi jouduttu karsimaan tai tinkimään.

Viimeiset päivät ennen koulun alkamista vietämme vielä pojan kanssa yhdessä Helsinkiä ja sen ympäristöä ihmetellen. Tällä hetkellä ensi viikolla näyttäisi olevan tulossa sadetta, mutta onneksi sisätiloissakin on paljon ihmeteltävää. Ainakin Oodissa pitää vielä käydä lukemassa ja pelaamassa yhdessä, rakastamme molemmat tuota jättimäistä elämyskirjastoa. Ja sattuupa meiltä löytymään Allas Sea Poolillekin liput, jos tekee mieli uimaan sadesäällä. Siinä kun on jotakin erityisen tunnelmallista.

Älä enää epäröi, onko Heureka korona-aikana uhka vai mahdollisuus. Nappaa Musekortti mukaan ja lähde Tikkurilaan! :)