Ajelimme viikonloppuna pojan mummin vuokraamalle mökille rentoutumaan. On onni, että erosimme lapsen isän kanssa hyvissä väleissä, sillä olisi kulttuurishokki kaikille luopua kertaheitolla yhteisistä reissuista. “Hiljaa hyvä tulee” on mottoni elämänmuutoksissa. Viimeinen kesäviikonloppu alkoi lauantaina, kun ajelimme Arttu Wiskari MINIn radiossa lauleskellen kohti aurinkoista maaseutua. Matkalla pysähdyimme ostamaan ruokaa ja pojalle kellukkeet. En tiennyt etukäteen, millainen uimaranta mökillä on, joten varauduin syvään ja surkeaan. Olin onneksi väärässä.

Kapea metsätie, sitä reunustavat kesäiset koivut ja mökkitietä edeltäneen soratien vieressä loikoilevat lehmät loivat tälle maalaistytölle heti kotoisan olo. Nöpsykin on ollut niin paljon pappalassa, että vaikka hän on tietyissä asioissa kunnon kaupunkilaispoika, on hänessä se puskapissaileva, metsissä seikkailusta haaveileva maalaispoikapuolikin, joka on maistanut muurahaisenpissaa ja veistellyt kaarnaveneitä milloin kenenkin kanssa.

Mökki oli iso ja sen ympärillä oli paljon pihaa. Nukkuma-aitan lisäksi löytyi ulkohuussi, iso terassi, pehmoiset löylyt tarjonnut puusauna ja rannasta laituri sekä soutuvene. Ai niin, ja grillikatos sekä hiili- että kaasugrillillä! Söimme hyvin ja vaihdoimme kuulumiset heti aluksi. Minä kuvailin innoissani ulkona viimeisen kesäviikonlopun kunniaksi ja pojat heittivät tikkaa. Jossakin vaiheessa minut valtasi tunne, että mökillä on muitakin kuin vain me enkä ollut väärässä. Järven rantaa pitkin lähestyi joukko muukalaisia. Laikukkaita muukalaisia.

Läheisen maatalon lehmät sieltä lönkyttelivät laitumelle ja meitä moikkaamaan. Ihailimme noita upeita otuksia, minkä jälkeen mummi lähti lämmittämään saunaa. Nöpsy kyseli koko päivän, koska menemme uimaan, mutta kun sen aika koitti, hän pomppasikin syliini ja julisti, että vesi on niin kylmää, ettei siellä vaan voi uida. Saunassa viihdyimme pariinkin otteeseen, kun löylyt olivat niin lempeät ja pehmoiset. Saunomisen jälkeen grillattiin ja höpöteltiin lisää.

 

Makeiden yöunien jälkeen… Okei, nyt melkein maalailin yöstä liian rauhallista mielikuvaa, sillä poika herätti minut 05:00 ulos pissalle kaatosateeseen. Kuitenkin, sunnuntaiaamuna kävi heti selväksi, että edessä on sadepäivä. Emme juurikaan viettäneet aikaa ulkona, vaan fiilistelimme sisällä raparperi- ja mustikkapiirakoista nautiskellen ja Ice Age 3 -elokuvaa katsellen. Ajelimme sunnuntai-iltana takaisin kotiin ja tuntui, että kesälle tuli heitettyä kunnon hyvästit.

Kiitos kesä, olit ihana. Nyt on aika tehdä syksylle tilaa! :)