Kirppiskassista pilkotti jotakin vaaleansinistä. Tekonahkainen, lyhyt rotsi sai äänestyksessä teiltä ja minulta lähtöpassit, mutta tänä aamuna se alkoi kuiskia korvaani, miten hauskasti se sopisi mekkoon ylläni. Armahdin takin aamulla väliaikaisesti ja puin ylleni. Ja tosiaan! Tämä värikäs asu piristi kantajaansa ja tuntui jotenkin tutulta päällä. Miksi edes laitoin tämän ihanuuden joskus kirppiskassiin, kun se on ihanan lyhyt mallilta ja sen väri on mahtava?

Vietyäni pojan hoitoon, muistin syyn. Vaikka ulkona oli vain kahdeksan astetta eli aika kirpsakka aamu, jo saapuessani töihin selkäni valui hikeä. Kuuma minulla ei ollut ulkona, mutta muovinen takki yhdistettynä työreppuuni oli sellainen yhdistelmä, että se hautoi selkääni niin, että hikinoro valui. Yök! Viime syksyiset kiroamiset ja kiukuttelut synteettisistä materiaaleista palasivat mieleeni. Ei enää koskaan tekonahkatakkeja, kiitos! 🙊