Hei, nyt en kestä! Aloitin aamuni yli 12 tunnin yöunien jälkeen itsetehdyllä puolukka-aroniasmoothiella. Sen jälkeen join aamukahvini rauhassa. Puin jälkikasvuni (tai siis hän puki itse itsensä, kun virnuilin tietävänä vieressä) ja lähdimme pulkkamäkeen. Ajelimme MINIllä mummolaan eilen illalla ja nukuimme koko perhe kuin tukit, joten aamulla olikin sitten paljon virtaa. Lähdimme tuhlaamaan sitä lumisiin maisemiin.

Kulkiessamme pulkkamäkeä kohti pienen metsikön läpi, matkaamme liittyi myös muutama lapsi naapurista. Huikkasin heidän äidilleen, että sieppaamme lapset mukaamme, ja lähdimme porukalla laskemaan mäkeä. Pitäisi korjata minun vanha rattikelkkani, pulkka alkaa jäädä pojalle jo vähän pieneksi eikä se kuulemma kulje tarpeeksi kovaa. Minun muistikuvissani rattikelkat olivat kökköjä ja parhaat vauhdit sai ehdottomasti ufolla.

Suunnittelimme jo lähtöä takaisin kohti mummolaa, kun läheltä joku huikkasi, että vielä riittää makkaraa. Vanhempieni asuinalueella on nykyään vaikka mitä järjestötoimintaa, joten kävimme paistamassa nuotiolla makkarat ja juomassa nokipannukahvit VPK:n tiloissa. Kylmäkoski on nykyään hyvinkin eloisa ja yhteistöllinen paikka, ainakin Tipurin alue. Paikalla oli lapsia, aikuisia ja pieniä koiria, jotka himoitsivat makkaroitamme.

Olen aivan varma, että tämä on yksi elämäni parhaita päiviä, sillä Jalanti-järvi on vihdoin jäässä ja aion käydä illalla hiihtämässä vielä pienen lenkin. Oikeasti tahtoisin hiihtää monta tuntia, mutta tiedän, että vuoden tauon jälkeen kannattaa aloittaa rauhallisesti tai kärsii koko seuraavan viikon kaikenlaisista jumituksista. Kyllä muuten uni maistuu, kun on riehunut aamusta iltaan lumessa! :D