Pfuuf! Olipahan joulu. Oli epäsosiaalista kissaa, huomionhakuista pukkia ja ylirentoa ipanaa. Juustopöytä, konvehtilakko ja puuttuva kinkku. Insta Story -ennätys ja vaikka mitä. Kuvasin toissapäivänä someen melkein koko aaton pieniä pätkiä täältä mummolasta, joten kukaan ei takuulla enää ajattele, että tykkään silotella totuutta Instagramissa. Niistä joulupätkistä kun oli silottelu hyvin kaukana.

Joulun tunnelma oli edellisvuosiin verrattuna paljon parempi ja mietin, voiko tuo lumi vaikuttaa ihan tosissaan niin paljon. Kyllähän pimeys helposti synkistää ajatuksia, mutta silti. Taitaa se vaikuttaa, sillä pimpottelen aamulenkit menemään hymy kasvoillani, vaikka pakkanen kiristelee nenäkarvoja ja poskia pistelee. Valolla ja valkeudella on kumma vaikutus.

Finski-kissa yritti olla yrmy ja kiukutella, mutta tyyppi tuli aina ihan lähelle nukkumaan. Koetin metsästää kissapusua katilta, mutta siihen hän ei taipunut. Photobombing sujui kyllä sitten mallikkaasti kuten jo somessa naureskelin. Kissa päätti kurkata kameraa juuri, kun ajattelin ottaa itsestäni blogikuvan. No, tulipahan kaikkien aikojen joulukuva!

Poika sai yhteensä neljä joululahjaa yhden sijaan, mutta karkkia ei tullut onneksi yhtään. Tuntuu, että muutenkin lahjoja tuli vähemmän kuin yleensä ja ne olivat paljolti herkkupaketteja ja elämyksiä. Sain toki jokavuotiset pörrötossuni, jotka käytän aina atomeiksi asti vuodessa, sillä pidän niitä päivittäin. Jotakin muutakin jännittävää paketeista tuli, mutta niistä kerrottakoon omassa postauksessaan.

Sellaista meidän aattomme, mitäpä sinne? :)

(jouluneule saatu Lidliltä)