Haaveilin hehkuviinistä, ystävän seuravasta ja kunnon härskistä juoruilusta meren toisella puolella koko alkuviikon ajan. Sovimme Ninan kanssa syövämme laivalla jouluruokabuffetin ja käyvämme Tallinnan puolella maissa, jos siltä tuntuisi. Jo hyttiin astuessamme aloin rentoutua ja olin niin onnellinen, kun Nina pyysi minut mukaan.

Matka satamaan sisälsi jo muutaman kommelluksen aina unohtuneesta lahjakortista hajonneeseen raitiovaunuun, mutta lopulta olimme laivassa. Punasin jopa huuleni jouluristeilymme kunniaksi, edellisestä kun oli kulunut jo aivan liian pitkä aika. Se ei tosin pelastanut kulmakarvaani, josta lääppäisin naurukohtauksen keskellä puolet pois. Katsokaa nyt vaikka!

 

Meillä on tapana hepuloida Ninan kanssa kahden ollessamme. Tällä reissulla parasta oli se, kun keksimme, että hytissä voisi kuunnella jouluradiota. Nina sai päähänsä, että radio toimii jotenkin hyttipuhelimen kautta ja hän paineli muutamaa nappia. Valitettavasti yhdessä luki “EMERGENCY”.

Onneksi (tai siis valitettavasti laivan henkilöstön kannalta) tällainen vahinkohälytys taitaa olla arkipäivää, sillä luurista kuului huokaisu ja naisääni totesi jotakin tällaista: “Joos ooleet laapsi laita puuheelin pooois.” Repesin nauramaan niin kovaa, että poskia kramppasi. Kun olisikin ollut utelias lapsi eikä aikuinen ihminen etsimässä jouluradiota! No, ainakin kivoja kuvia Nina osaa ottaa ilman sähellystä, sohvakuvat ovat hänen ottamiaan.

paita – R/H

housut – 2nd hand

laukku – H&M

kengät – Paola Suhonen by Seppälä

Päiväristeily on hyvä tapa irrottautua arjesta. Olen ollut koko illan paljon kärsivällisempi ja hyväntuulisempi kuin normaalisti. Jotenkin poikakin tuntuu yhteistyökykyisemmältä, kun äiti ei stressaa mielessään tulevaa työviikkoa, vaan pää on nollattu. Itsekästä tai ei uskon täysin mantraan, jonka mukaan onnellisella aikuisella on onnellisia lapsia.

Ensi viikolla olisi vielä loppurutistus töissä, vaikka en teekään ihan täyttä viikkoa. Vielä pitää hankkia muutamia lahjoja ja miettiä, mitä tapahtuu, koska tapahtuu ja milloin tapahtuu. Pitäisi ehtiä käymään vaikka missä ja aikaa on vain yksi joulu. Odotan jo niitä aikoja, kun olemme joulun kotona ja meitä tullaan katsomaan. Eli 50 vuoden päästä.

Psst! Huulipunan sain marraskuun Bette Boxin mukana eli blogin kautta ilmaiseksi, mutta huomenna kuulet, minkä tuotteen minä valitsin mukaan joulukuun boksiin. Vai tiedätkö jo? :)