Tunnetteko jo räväkän ystäväni Veeran? Kyllä, kyseessä on sama nainen, joka jutusteli alasti uudessa #EVEK-jaksossa. Veera matkusti tänään Helsinkiin tutustumaan Oopperan puvustamoon ja tietysti treffasimme heti sen jälkeen. Samalla sain pitkästä aikaa asukuvia tänne blogiinkin asti enkä vain kamerani sisuksiin surullisesti peilin kautta. Ainoa uusi asia asussani on laukkuni, jonka ostin heräteostoksena, koska näin sen Stockmannin kassalla vahingossa. Kevään muodikkain laukkumallihan on nimenomaan puoliympyrä tai jotakin sinne päin, mitä tämä vaaleanpunainen kaunotar juurikin edustaa. Laukkumuoti 2016 on nyt otettu virallisesti haltuun ja se tuli tehtyä tietenkin puputennarit jalassa. Leikkikää nyt edes yllättyneitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

En malttaisi odottaa enää päivääkään, että miehen työsuhdeauto saapuu. Aloimme äsken katsella junia, jotta olisimme lähteneet aamulla anopin luokse, mutta junat olivat täynnä. Perhetilanne vaatii tietyt raamit matkustamiseen ja se touhu jäi nyt välistä. Mies jupisee nykyään joka asiaan: “Onneksi kohta on se auto.” Oli kyse sitten painavista kauppakasseista, pitkästä matkasta Rovaniemelle tai vaikka minun otsatukkakriisistäni se himputin auto tulee ratkaisemaan kaikki perheemme ongelmat ja pulmat, jos miestä on uskominen. Ajoin autokouluni Tampereella, joten minulle Helsinki edustaa paniikkia ja liian isoa kaupunkia. Lupauduin kuitenkin opettelemaan raitiovaunujen väistelyä ja rautaista itsehillintää liikenteessä, jos mies lopettaa tupankanpolton. Tämän tein siksi, koska ajattelin, ettei hän kuitenkaan lopeta. Olin muuten väärässä. (Jos siis näette mieheni röökillä, paljastakaa hänet minulle, koska Helsingissä ajaminen pelottaa ihan tosissaan tällaista maalaishiirtä, jonka synnyinpaikkakunnalla ei ole edes liikennevaloja.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

urheilutoppi ja paita – H&M

nahkatakki – JC

laukku – Vero Moda

girlfriend-farkut – H&M

puputennarit – Minna Parikka

Huhtikuu lähestyy ja sen mukana perheen lomaviikko. Takaraivossani jyskyttää alati voimistuva ääni, joka haikailee lautailun perään ja mietinkin, voisiko pappala-reissuun yhdistää laskettelurinteitä. En ole lautaillut vuosiin, joten tahtoisin kokeilla, osaanko sen vielä jollakin tasolla. Kaunoluistelukin alkoi sujua yllättävän nopeasti, joten olen optimistinen ja oletan, että lumilautailukin muistuisi mieleen muutaman laskun jälkeen. Jos homma sujuisi, saisin hyvän syyn ostaan uuden laudan ja myydä vanhani pois. Lautani on kirkkaansininen enkä tykkää väristä yhtään. Punaista sen olla pitää. Jospa palataan kuitenkin takaisin todellisuuteen ja kokeillaan ensin, pysynkö edes pystyssä. Talvilomasuunnittelu alkakoon! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA